Kuka muistaa vielä niitä aikoja, kun koululaisilla oli syksyllä perunannostoloma? Sanana se on paljon herkullisempi kuin sen korvannut mitään sanomaton syysloma. Lomalle oli tilausta ja selvä syy sen viettoon. Syysloma taas jättää syyt ja seuraukset auki, lomailla voi missä vaan ja miten tahansa.
Perunannostoloman juuret ulottuvat aina 1940-luvulle, jolloin etenkin maaseudulla tarvittiin pätkätyöläisiä pottusavottaan. Muutos syyslomaksi tapahtui 70-luvulla, kun siirryttiin viisipäiväiseen työviikkoon.
Perunannosto lomana haiskahtaa puhtaasti työltä, jota tehdään selkä vääränä. Ehkä niin vääränä, että lomalta palattua tarvitsi päälle vielä sairauslomaa. Jos loman sijasta puhuttaisiin vapaajaksosta tai vapaista, niin mielikuva muuttuisi ja ongelma poistuisi. Ei kai äitiyslomaakaan kukaan miellä varsinaisesti lomaksi.
Syysloma lienee tarkoitettu erityisesti lapsille ja niille harvoille vanhemmille, jotka pystyvät ottamaan lomaa kyseisenä ajankohtana. Useimmille vanhemmille syksyn loma aiheuttaa pikemminkin ylimääräistä päänvaivaa ja erinäisiä käytännön järjestelyjä.
Termejä on syytä päivittää aina silloin tällöin. Perunannostoloman kaupunkilaisversio voisi olla perunanostoloma. Ehkä ei, harvempi ostaa enää pottuja kellarivarastoon säkkitolkulla.
Entä jos jätetään peruna ja pari ännää pois? Silloin jäljelle jää vain ostoloma. Monelle se voisi tarkoittaa lentolippujen ostoa ja etelänreissua. Perillä syödään paikallisia herkkuja, joista tosin aika usein puuttuu peruna.
Mutta jos ollaan lasten kanssa reissussa, niin harmi pääsee unohtumaan omien mukuloiden perään katsellessa.
Jaa artikkeli: