Päätin kirjoittaa mahdollisimman tylsän jutun. Yksinkertaisesti siksi, että viime aikoina tylsyyden kokemisesta on puhuttu paljon.
Aihetta tutkinut kasvatustieteiden professori Juha T. Hakala ei puhunut lainkaan tylsiä taannoisessa Keskisuomalaisen lehtijutussa. Parhaimmillaan tylsyyden kokeminen ruokkii mielikuvitusta ja luovuutta. Lokakuussa ilmestyvä Hakalan aihetta käsittelevä kirja alkoi kiinnostaa.
Minun tehtäväni on kuitenkin toinen. Aion skarpata ja pitää huolen, että kirjoitukseni pysyy tylsänä ja unohtuu pikimmiten historian hämärään. Hahaa, sieltä yrittää jo ensimmäinen vinkeä idea pulpahtaa esiin. Katkaisen siltä tylysti siivet, sillä tylsässä jutussa ei huumorille jää mitään sijaa.
Toimittajana olen huomannut, että parhaat ideat syntyvät jossain muualla kuin konttorissa tietokoneen ääressä. Aikoinaan minulla oli usein sanelukone mukana luonnossa liikkuessani. Tajunnanvirran päästyä valloilleen riitti, että käynnisti nauhurin ja pulputti ideat talteen.
Myös höyhensaaret ovat toimittajan unelmakohde. Yöllistä kuningasideaa on kuitenkin vaikea hyödyntää, jos aamulla siitä on jäljellä vain kalpea aavistus.
Kaukoviisaana varasin lehtiön ja kynän yöpöydälle vastaavia tilanteita varten. Monta yötä ei tarvinnut odotella, kun jysähti. Kirjoitin älynväläyksen heti paperille ja jatkoin tyytyväisenä unia.
Aamulla tartuin malttamattomana lehtiöön. Silmieni edessä oli silkkaa hurmiossa kirjoitettua tekstiä, sanoja sanojen perään. Niistä muodostuneessa kokonaisuudessa ei valitettavasti vain ollut mitään tolkkua. Kynän ja lehtiön palautin paikalleen keittiön pöytätasolle.
Jaa artikkeli: