Anneli Fantan innostus Raamatun tekstejä kohtaan ei ole eläkevuosinakaan laantunut. Anneli haluaa kielen ja kulttuurin kautta päästä lähelle Raamatun alkuperäisiä ilmaisuja, lähelle Raamatun elävää todellisuutta.
Kun teologian maisteri Anneli Fanta, 73, jäi vuonna 2007 eläkkeelle Raamatunlukijain Liiton pääsihteerin tehtävästä, hän haki oikeutta opiskella uudelleen teologisessa tiedekunnassa kreikan ja heprean kielen kursseja. Jumala itse pani hänen sydämeensä hirmuisen innostuksen Raamatun alkukielten opiskeluun.
Yksi seuraus oli, että Kouvolan tutkiva raamattupiiri pääsi viime talvena maistelemaan itselle tärkeiden jakeiden syntyhistoriaa ja luotettavuutta. Tänä syksynä jatketaan. – Moni luottaa käännöskomiteoiden työn jälkeen tai yksittäiseen auktoriteettiin, mutta ainakin minulla itselläni on halu tietää, mihin käännökset pohjautuvat.
Monien kritisoimaan Kirkkoraamatun 1992 käännökseen on esimerkiksi uskallettu ottaa arvostetun Sinaiticus-käsikirjoituksen ilmaisu. ”Ainoa Poika, joka itse on Jumala…” (Joh. 1:18) Se todistaa ytimekkäästi Kristukseen jumaluudesta.
Kun pohditaan käsitettä ”olla Kristuksessa”, vuoden 92 käännöksessä se on vaihtunut ”Kristuksen kanssa olemiseen”. Mahtoiko tässä taas kääntäjiltä puuttua uskallusta.
– Teologisessa tutkimuksessa lähdetään liikkeelle epäilyn pohjalta. Epäillä-verbi kuitenkin puuttuu kokonaan Vanhasta Testamentista. Sen sijaan usko on tosiasia. Jumala on Aamen, kaiken alku ja loppu. Häneen voi aina luottaa.
Annelin härmäläisen pappis- ja lääkäriperheen vanhemmat oppivat Tommy Hicksin kokouksissa, että Jumalan sana on yhtä tärkeä asia kuin syöminen. Sitä on luettava joka päivä. Tuolloin viisivuotias Anneli muistaa edelleen elävästi, miten iltapalan jälkeen neljä lasta ja yksi koira lojuivat isän ja äidin sängyn päällä Raamattua lukien. Se perinne oli kuin hampaiden pesu: jos sen jätti tekemättä, suussa maistui pahalta.
Kirjahyllystä löytyy yhä vanha perheraamattu, jonka yksi sivu oli repeytyä, kun Annelin pelokas sormi oli juuttunut luhistuvasta Baabelin tornista kertovan sivun kohdalle.
– Seitsemänkymmentäluvun alussa pintaan noussut karismaattinen herätys antoi teologian opiskeluille syvemmän sisällön. En olisi uskaltanut aloittaa seurusteluakaan etiopialaisen Tilahunin kanssa ellen olisi saanut asialle varmuutta Jumalalta.
Anneli solmi avioliiton Tilahunin kanssa vuonna 1976. Lopulta 90-luvun talouslaman kuljetettua viisihenkiseksi kasvaneen perheen isän Etiopiaan, elämä tuntui katkeavan Annelin kohdalla. 25-vuotta kestänyt avioliitto päättyi eropapereitten lähettämiseen Etiopiaan.
Anneli oli ennalta nähnyt tsunamia muistuttavan näyn. – Luulin kuolevani tuhotulvaan. Vedenpaisumus vei puolisoni. Silloin Herra kehotti: ”Pane jalat maahan.” Kun tein niin, vesi alkoi laskea ja katosi kalliolta afrikkalaiseen maisemaan. Taas Herra sanoi: ”Et sinä kuole. Tämä on siunauksen virta”.
Taakse päin elämää katsoessa voi nähdä siunauksen virrat kaikessa Raamatun opetustyössä. Etiopia amharan-kielineen tarjosi kulttuuriopetusta, jota mikään yliopistokoulutus ei olisi kyennyt antamaan. Jumala näki kaiken ja oli joka hetki mukana.
Teksti on muokattu versio 5.9.2018 Risteyksessä julkaistusta artikkelista.
Jaa artikkeli: