Werneri Järvinen viettää mielellään aikaa tietokoneruudun ääressä. Hän pelaa, katselee videoita ja juttelee verkossa kavereiden kanssa.
Kuudesluokkalainen Werneri Järvinen kertoo istuvansa aika paljon koneella – enemmän kuin haluaisi myöntää. Järvisen perheessä ei kuitenkaan mitata ruutuaikaa kello kädessä, koska sellaiseen ei ole ollut tarvetta.
– Weke hoitaa kouluasiat ja muut tekemiset tunnollisesti. Koneelta tullaan pois, kun on muuta ohjelmaa. Siinä ei ole ollut ainakaan toistaiseksi isoja ongelmia, Johanna-äiti sanoo.
Wernerin suosikkipelejä ovat tällä hetkellä Terraria, Fortnite ja Garry’s Mod. Koulun jälkeen on hyvää aikaa pelata, kunnes vanhemmat tulevat kotiin. Sen jälkeen jutellaan kuulumiset, syödään ja tehdään läksyt. Koneelle voi mennä uudelleen, jos on vapaailta harrastuksista.
– Pelaaminen on niin hauskaa, että aika kuluu huomaamatta. Pelatessa menen pelin maailmaan, enkä silloin ajattele mitään muuta, Werneri toteaa.
Werneri ei tunne ketään kaveria koulussa tai muualla, joka ei viettäisi aikaa koneella tai puhelimella. Kavereiden kanssa puhutaan paljon peleistä. Joillakin on kotona tiukemmat säännöt, ruutuaikaa mitataan ja sitä on rajoitettu määrä.
Pelien ikärajat tuntuvat joskus omituisilta
Pelaaminen on suosittu puheenaihe myös Järvisten perheessä. Werneri kertoo mitä on pelannut ja kuvailee paljon pelien sisältöjä. Hän myös seuraa mitä pelejä on tulossa, ja uusien pelien hankkimista mietitään yhdessä. Jotkut pelit ovat ilmaisia, mutta kivat lisäominaisuudet maksavat.
Pelien ikärajat tuntuvat joskus omituisilta eikä niissä tunnu olevan selkeää linjaa. Sallitun pelin sisällöt saattavat olla yllättävän pelottavia, toisaalta joidenkin pelien ikäraja tuntuu liiankin korkealta. Sen vuoksi Wernerin vanhemmat tutustuvat peleihin mielellään itse ja yhdessä pojan kanssa. Ikärajoista täytyy välillä keskustella, mutta selkeästi aikuisille tarkoitettuja pelejä ei hankita. Vanhempien luvalla ja valvonnassa Wernerillä on myös profiileja sosiaalisen median palveluissa.
– En jaksa juurikaan olla somessa. Puhelin on lähinnä vain soittamista ja viestejä varten. WhatsApp on käytössä päivittäin, Werneri sanoo.
Järviset tietävät, että vaaroja on. Pelimaailma saattaa koukuttaa liikaa, ja arjen rutiinit voivat mennä sekaisin.
– Wekellä on ollut painajaisia, kun hän on katsellut liian pelottavia videoita koneellaan. Sen jälkeen sovittiin, että sellaisia ei katsota varsinkaan iltaisin. Onneksi Weke malttaa mennä ajoissa nukkumaan eikä tuijottele huoneessaan vaikkapa puhelinta yötä myöten, Johanna-äiti toteaa.
– Kuulokkeet päässä pelatessaan Weke innostuu välillä huutamaan aika kovalla äänellä. Kavereiden kanssa syntyy kinaa, ja peli alkaa kiukuttaa. Silloin on komennettu tauolle ja tekemään jotain muuta, Jari-isä täydentää.
Pelatessa menen pelin maailmaan, enkä silloin ajattele mitään muuta
Werneri ajattelee, että pelaamisesta voi tulla jopa ammatti, jos siinä on todella hyvä. Peleistä, videoista ja pelin keskusteluissa oppii myös vieraita kieliä, koska pelikavereita on ympäri maailmaa. Kielitaito onkin kehittynyt.
– Kesällä lomareissulla Weke puhui ulkomailla ihan sujuvaa englantia, Johanna-äiti muistelee.
Jari-isä on itsekin kiinnostunut peleistä ja on pelannut aikoinaan jo Commodore 64:sta. Vanhemmat haluavat pysyä kärryillä siitä, mitä Werneri tekee koneella. Ruutuajasta ja netin selailusta tulee viikkoraportit sähköpostiin. Jari-isä on laatinut Windows-käyttöjärjestelmään perhetilin, jossa on roolit aikuisille ja lapselle. Lukkoja tai rajoitteita ei ole ainakaan toistaiseksi tarvittu. Keskustelemalla ja sopimalla on pärjätty.
Ruutuajat ja median sisällöt haastavat vanhempia
Liika ruutuaika voi pahimmillaan aiheuttaa niska- ja hartiakipua, päänsärkyä, univaikeuksia, levottomuutta ja ärtyisyyttä tai arjen hallinnan pulmia – toistuvista kinasteluista ja riidoista puhumattakaan.
Koulukuraattori Eeva Hintikka sekä oppilashuollon psykiatrinen sairaanhoitaja Tuija Surakka kohtaavat työssään lapsia, nuoria ja perheitä, joilla liika netin viihdekäyttö tai pelaaminen on muuttunut ongelmaksi.
– Päivärytmi saattaa luiskahtaa päälaelleen. Aamulla ei jaksakaan nousta kouluun, tulee poissaoloja ja jää jälkeen muista. Pikkuhiljaa ongelmat kasaantuvat. Aikaa tai kiinnostusta ei jää enää muulle elämälle, eikä ystäviä kohtaa kasvotusten arkielämässä, Surakka kertoo.
Liialliseen pelaamiseen tai muuhun media-riippuvuuteen liittyviä ongelmia ratkotaan yhdessä perheen kanssa, ja elämäntilanne käydään läpi kokonaisuutena. Myös vuorokausirytmiä, nukkumistottumuksia ja unihäiriöitä selvitetään. Unenpuutteeseen viittaavat väsymys, mielialaongelmat, keskittymisvaikeudet, vetämättömyys ja ongelmat sosiaalisissa suhteissa.
Tepsivät keinot ovat usein yksinkertaisia, kuten tauottaminen ja peliajoista ja rajoista kiinnipitäminen. Myös lapsen käsitystä oman pelaamisen määrästä ja vaikutuksista kannattaa kehittää. Keskustelemalla päästään eteenpäin.
– Ruutuaikasuositus viihdekäytössä ei ole muuttunut. Se on yhä kaksi tuntia päivässä peruskouluikäisille. Määrä tulee äkkiä täyteen eikä riitäkään, Surakka toteaa.
Ruuduilla on merkittäviä hyviä puolia. Netissä ja pelaamisen kautta oppii uutta. Ongelmanratkaisu ja reaktionopeus kehittyvät, tilan hahmottaminen parantuu, kielitaito kehittyy ja silmä-käsi-koordinaatio parantuu. Pelaaminen voi olla myös yhteisöllistä. Monet pelaavat yhdessä kavereiden kanssa tai seuraavat toisen pelaamista vierestä ja vaihtavat ajatuksia pelimaailmoissa.
Elokuvien, televisio-ohjelmien ja pelien ikärajat varoittavat lapsille haitallisista sisällöistä. Ikärajat kertovat nimenomaan lapsen kehitykselle haitallisesta sisällöstä – eivät pelin vaikeusasteesta tai soveltuvuudesta. Ikärajojen laiminlyönti saattaa johtaa vielä kehittymättömän mielen kuormittumiseen ja aiheuttaa levottomuutta, pelkoja ja painajaisia.
– Ikärajat tulisi ottaa vakavasti. Hyvin yleisesti lapset vetoavat siihen, että kaveritkin saavat pelata jotakin tiettyä peliä. Ryhmäpaine on kova, ja vanhemmilla riittää tässä haastetta. Ikärajojen noudattamisesta on hyvä keskustella muiden vanhempien kanssa ja sopia yhteiset pelisäännöt, Hintikka toteaa.
Laitteiden asetuksilla, esto-ohjelmilla ja salasanoilla voi estää tai rajoittaa lapsen mediankäyttöä. Jokaisen perheen pitää luoda omat sääntönsä, ovathan perheet muutenkin erilaisia.
Hintikka ja Surakka rohkaisevat vanhempia ottamaan yhteyttä ja kysymään neuvoja, jos netin käyttö tai pelaaminen perheessä askarruttaa.
– Kouluilla on eri ammattilaisista koostuva henkilökunta juuri sitä varten. Voidaan yhdessä miettiä, miten arjen eri osa-alueet saadaan tasapainoon. Asiat ovat hyvin, kun koulunkäynti sujuu, yöuni on riittävä ja aikaa vietetään myös perheen ja ystävien kanssa, Surakka toteaa.
– Toisinaan vanhemmat tarvitsevat tukea siihen, että he uskaltavat asettaa lapselleen rajat. Joskus raja pitää asettaa niin, että nettipiuha lähtee vanhemman mukana töihin, Hintikka täydentää.
Jaa artikkeli: