Minä. Minä itse. Mitä minä haluan. Mitä mieltä minä olen. Tämän syksyn seurakuntavaalien teema on #minun kirkkoni. Kirkollisen Kotimaa24-julkaisun pääkirjoituksessa vaalikampanjan ongelmaksi nostettiin minän korostaminen muutenkin minäkeskeisessä ajassa. Kirjoitus kirvoitti vilkasta keskustelua – kampanjassa olisi kriitikoiden mielestä pitänyt minun sijasta puhua meidän kirkostamme.
Kampanjan teemasta kinaaminen keskittyy lillukanvarsiin. Oikeasti tässä vaiheessa vuotta pitäisi keskittyä valtavalla tarmolla siihen, että kaivettaisiin tuoreita, osaavia ja yhteistyökykyisiä ehdokkaita vaaleihin. Nuoria ja nuorekkaita, avarakatseisia ja kehittämishaluisia, tavallisia täyspäisiä ihmisiä. Konkareistahan seurakunnissa ei ole pulaa. Ympäri maata seurakuntien luottamuselimissä istuu huikean kirkollisen pääoman vuosien mittaan keränneitä ihmisiä. Osalla osaaminen on edelleen huippua, mutta on valitettavasti niitäkin, joilla ajatukset ovat enemmän menneen muistelussa kuin tulevan rakentamisessa.
Mihin näitä ihmisiä valitaan ja miksi?
Seurakunnan aktiivisesta ytimestä etäämmällä olevan seurakuntalaisen ja kaupunkilaisen näkökulmasta seurakuntavaalit ovat mysteeri. Mihin näitä ihmisiä valitaan ja miksi. Mistä seurakunnan luottamushenkilö ylipäätään päättää. Virsien veisuusta? Hautausmaan kukista? Pappien palkoista? Eipä juuri. Luottamushenkilöt eivät puutu – tai ainakaan heidän ei pitäisi puuttua – virsien valinnan kaltaisiin käytännön asioihin. Niistä huolehtivat palkatut seurakunnan työntekijät. Sen sijaan luottamushenkilöillä on iso vastuu siitä, että seurakunnan toiminta on valitun strategian mukaista, työntekijöitä on niissä tehtävissä joita halutaan painottaa, ja seurakunnan varallisuutta käytetään järkevästi ja tarkoituksenmukaisesti seurakuntalaisten hyväksi.
Kun seurakuntavaalien ehdokasasettelu syyskuun puolivälissä päättyy, toivon kovasti näkeväni listoilla tuoreita kasvoja. Ihmisiä, jotka haluavat antaa aikaansa ja viisauttaan yhteiseksi hyväksi. Ovat valmiita paiskimaan töitä sen eteen, että kirkkojen ja kerhojen ovet ovat avoinna jatkossakin. Että seurakunta voi tehdä hyvää huomennakin. Että kirkon viesti tavoittaa jatkossakin.
Jaa artikkeli: