Syntiinlankeemuskertomus kuvaa sitä, kuinka Jumalan elämää suojelevien rajojen rikkominen vie ihmisen yksinäiselle tielle.
Raamatun alkulehdillä, syntiinlankeemuskertomuksessa, ovat ensin paratiisi, mies ja nainen. Vallitsee vapaus ja avoimuus.
Sitten paratiisiin luikertaa pahuus. Käärme houkuttelee naisen syömään hyvän ja pahan tiedon puusta, ja nainen tarjoaa miehellekin.
Kielletty hedelmä maistuu makoisalta, mutta sitä seuraavat häpeä, peittely ja karkotus. Ihana elämä paratiisissa on ohi.
Kertomus on puhutteleva kuvaus synnin psykologiasta. Synti ei houkuttele meitä sarvet päässä, vaan näyttää houkuttelevalta ja kiehtovalta. Vasta jälkeenpäin silmät avautuvat.
Vanhan testamentin syntiinlankeemuskertomus selittää suurta mysteeriä: jos Jumala on hyvä ja kaikkivaltias, kuinka maailmassa voi olla niin paljon pahaa.
– Vastaus on, että emme tiedä. Raamattu kuitenkin kertoo, kuinka paha tuli maailmaan, sanoo pappi ja teologian tohtori Eero Junkkaala.
Keskenään taistelevien hyvien ja pahojen jumalien sijasta Raamatussa on vain yksi Jumala, joka on kaikkivaltias ja hyvä. Persoonallinen paha on selvästi Jumalan alapuolella.
– Pahan tulo maailmaan ei ole sattumaa eikä virhe. Pahakin palvelee Jumalan suunnitelmia, vaikka emme sitä ymmärrä. Jumala kääntää lopulta kaiken hyväksi.
Kaunis synti
Koko paratiisi annettiin ihmisten nautittavaksi, yhtä puuta lukuun ottamatta. Pahan ensimmäinen repliikki Raamatussa on: ”Onko Jumala todella sanonut: ’Te ette saa syödä mistään puutarhan puusta’?”
– Tämä kuvaa hyvin pahan olemusta: se vääristelee Jumalan totuutta ja asettaa sen kyseenalaiseksi. Synnin olemukseen kuulu ihmisen pyrkimys asettua kaiken yläpuolelle ja luoda omat sääntönsä, siis tulla Jumalan kaltaiseksi.
Junkkaala näkee syntiinlankeemuskertomuksessa havainto-opetuksen siitä, mitä Jumalan asettamien rajojen rikkomisesta seuraa. Kielletty hedelmä on näiden rajojen symboli.
– Jumala asettaa rajat hyvälle elämälle. Niiden ylittäminen rikkoo elämän perusteita vastaan.
Syntiinlankeemuksen jälkeen Aadam ja Eeva huomaavat olevansa alasti ja piiloutuvat häpeissään. Tämä kuulostaa tutulta edelleen: tuli tehtyä väärin, omatunto kolkuttaa ja häpeä saa peittelemään tekoa.
– Kertomus on puhutteleva kuvaus synnin psykologiasta. Synti ei houkuttele meitä sarvet päässä, vaan näyttää houkuttelevalta ja kiehtovalta. Vasta jälkeenpäin silmät avautuvat.
Toivo näyttää tietä
Puhe synnistä saattaa tuntua kiusalliselta vaatimuslistalta: älä tee näin, muuten olet syntinen.
Junkkaala muistuttaa, että vaikka synti on myös vääriä tekoja ja asenteita, se on ennen muuta eroa Jumalasta. Synti on samalla tavalla läsnä kaikissa ihmisissä – usko ei varjele synnin tekemiseltä.
Usko ei varjele synnin tekemiseltä.
– Inhimillisesti katsoen siivosti elävä on parempi kuin rötöstelijä, mutta Jumalan edessä olemme kaikki samalla viivalla. Anteeksiantamus Jeesuksen tähden tuo lääkkeen syntiin ja antaa halun hyvään.
Syntiinlankeemuskertomuksessa näkyy myös toivon välähdys: kerran maailmaan tulee ihminen, joka tekee pahasta lopun. Kristillisen uskon mukaan tässä on ensimmäinen aavistus Jeesuksen sovitustyöstä.
– Jotakin kadotetusta paratiisista palautuu, kun ihminen löytää Jeesuksen kautta tien takaisin, vaikka elämä ei silloinkaan tule täysin ehjäksi.
Elämänsä merkitystä etsivän ihmisen voi nähdä kurkottavan kaikin voimin kohti alkutilaa, jossa häpeää ei ollut.
– Jossakin ihmisen sisimmässä on aavistus siitä, että Jumalan yhteydessä on parempi paratiisi kuin sen ulkopuolella.
Jaa artikkeli:Elämänsä merkitystä etsivän ihmisen voi nähdä kurkottavan kaikin voimin kohti alkutilaa, jossa häpeää ei ollut.