Selviytyjät

Tv-ohjelmassa itketään ja juonitaan, tehdään tehtäviä ja hikoillaan. Välillä kokoonnutaan yhdessä heimoneuvostoon ja äänestetään, kuka pelaajista joutuu pois. Vaikka Selviytyjät ei kuulu tv-suosikkeihini, olen ymmärtänyt, että jutun juoni on edellä kuvatun kaltainen.

Tv-ohjelmassa selviytyminen tarkoittaa tehtävistä suoriutumista, ulosheittoäänestysten välttämistä ja kisan jatkamista. Selviytyminen sanana kuulostaa dramaattiselta. Kuulostaa kuin kysymys olisi elämästä ja kuolemasta, vaikka ohjelmassa dramaattisinta taitaa olla koti-ikävä ja väsymys.

Selviytyminen arjessa tarkoittaa, että pystymme hoitamaan ne tehtävät ja velvoitteet, joita itse kullakin on. Töissä, koulussa, kotona. Jos arjen kuorma on kohtuullinen, emme edes puhu selviytymisestä, puhumme elämästä. Selviytymiseksi elämä muuttuu, jos kuorma on liian raskas kannettavaksi – syystä tai toisesta. Jollain sairauden, jollain yksinäisyyden, taloudellisten huolien tai liiallisten aikataulujen vuoksi.

Toisinaan olosuhteet on otettava annettuina, mutta joihinkin asioihin voimme vaikuttaa. Pitää miettiä, mikä kaikki on välttämätöntä, mikä turhaa taakkaa. Vaadimmeko liikaa itseltämme tai toisilta? Itse elämältä ja sen puitteilta? Mitä pitäisi tapahtua, että olisimme tyytyväisiä? Että elämä muuttuisi taas elämäksi.

Jos viime viikkojen uutisia on uskominen, monien elämä kirkastui kevätauringon myötä. Kuvat ja tarinat pihoilta, parvekkeilta ja terasseilta kertoivat, että aurinko paistaa ja kansa nauttii. Siinä missä talvi yllättää autoilijat joka vuosi ikävällä tavalla, kevään tulo yllättää iloisesti. Pitkä ja pimeä kausi tuntuu joka vuosi kestävän ikuisesti, mutta nyt talvi on selätetty. Puuskat ja pakkaset, toppavaatteet ja paksut pipot voi laittaa sivuun. Kevään ensimmäinen pyöräily, ensimmäiset tennarikelit ja ensimmäinen jäätelö maistuvat makeilta.

Suomalaiset selviytyivät taas. Se saattoi vaatia itkemistä ja itsensä tsemppaamista, mutta tässä ollaan. Keväässä. Onnea meille kaikille.

Jaa artikkeli: