Hiljainen viikko johtaa ristin ja ylösnousemuksen pääsiäiseen. Hiljainen viikko on siksi, että Jumalan Pojan kärsimyksen, kuoleman ja sovitusuhrin äärellä on ihmisellä lopulta vähän todellisia sanoja. Viikko on hiljainen myös siksi, että joku kuitenkin puhuu noissa päivissä voimallisesti, ja hiljaa olemalla kuulee parhaiten. Jumalan puhe on väkeviä, ihmeellisiä tekoja. Jokainen hiljaisen viikon päivä aina huipentumaansa, pääsiäisen ylösnousemukseen asti, on siksi myös tekojen puhetta.
Kun seuraa Jeesuksen viimeisiä päiviä evankeliumeista, voi vakuuttua, että hän oli todella kutsumustietoinen. Hän tiesi, missä oli hänen maanpäällisen elämänsä tähtäyspiste. Jeesuksen opetukset Jumalan valtakunnasta ja armosta olivat jo sinällään ihmeellisiä. Hiljaisella viikolla Jeesus osoitti elämänsä uhrilla, että hänen opetuksensa eivät ole ”vain” puhetta vaan Jumalan toimintaa ihmisen hyväksi.
Jeesus ei väittänyt vastaan syyttäjiensä edessä, hän alistui pilkkaan ja häpeään, hän ei syyttänyt syyttäjiänsä. Jeesus antoi ihmisten puhua sanoin ja teoin sitä kieltä, minkä ihminen osaa. Jumala puhui omaa kieltään, rakkauden ja uhrautumisen kieltä. Sitä, joka kärsii ja kuolee antaakseen pelastuksen, sitä kieltä, joka voittaa kuoleman ylösnousemuksellaan.
Jumala puhui rajusti Golgatan ristillä. Hän huusi ”Se on täytetty!” koko ihmiskunnan tuskan ja pahuuden, synnin tähden – ja kuoli. Pääsiäisaamuna, kun kuolema oli voitettu ja ylösnousemuksen todellisuus murtautunut tähän maailmaan, alkoi ihmisten ja enkelten ylistyslaulu. Se laulu kuuluu nytkin kipujen ja taistelujen keskellä, siellä missä vielä on pimeää, sillä kristillinen usko on ylösnousemususkoa. Halleluja!
Ps 106:2 ”Kuka voi sanoiksi pukea Herran voimateot, kuka voi häntä kyllin ylistää?”
Jaa artikkeli: