Joulunviettotavat muuttuvat, mutta sanoma säilyy. Uskonnollinen kasvatusvastuu siirtynee koululta kirkolle ja kodille.
Joulunviettoon liittyvät tavat istuvat lujasti suomalaisten mielissä. Vielä muutama vuosikymmen sitten lähes kaikki suomalaiset söivät samoja jouluruokia samaan aikaan, kävivät joulusaunassa, joulukirkossa, tapaninajelulla ja kantoivat joulukuusen pihalle loppiaisena.
– Monikulttuurisuus näkyy yhteiskunnassamme myös jouluna. Maailma on tullut lähemmäs ja samalla pirstaloitunut, pohtii Kuokkalan alueseurakunnan seurakuntapastori Minna Korhonen.
Vaikutteita on toki saatu aina. Jouluun liittyvät herkut ovat tulleet suomalaisten juhlapöytään pääasiassa Ruotsin kautta. Piparkakut ja glögi olivat pitkään vain herrojen herkkua, käytettiinhän niissä kalliita mausteita, eikä riisipuurokaan ollut kaiken rahvaan ulottuvilla.
Jouluaatto on ortodokseilla ja katolisilla edelleen paastopäivä, jolloin syödään kasviksia ja kalaa. Vasta joulupäivänä siirrytään lihansyöntiin. Suomalaisten jouluateria perustuu samaan taustaan kasvispitoisine laatikoineen ja suolakaloineen.
Perinteet muuttuvat
Monikulttuurisuuden myötä suomalainen joulu muuttaa muotoaan. Eri puolilta maailmaa Suomeen saapuneet ihmiset tuovat tullessaan oman uskontonsa, omat kansalliset tapansa ja perinteensä. Uusia tapoja toivat esimerkiksi Karjalan evakot karjalanpiirakoineen ja karjalanpaisteineen. Nyt ne ovat osa monien suomalaisten jouluruokapöytää.
Samalla tavalla eri kulttuuritaustaisten sukujen yhdistyessä myös perinteet sulautuvat toisiinsa ja synnyttävät uusia tapoja.
– Kun erilaiset kulttuurit kohtaavat, moni uskontoon ennen välinpitämättömästi suhtautunut muistuttaa olevansa kristitty ja korostaa suomalaista kulttuuriperintöä. Erilaisuus panee kysymään, kuka minä olen, ja samalla se vahvistaa identiteettiä, toteaa Minna Korhonen.
Tavarahuippu saavutettu
Joululahjaperinne rantautui Suomeen 1800-luvulla Ruotsista, jolloin häijy pakanallinen nuuttipukki syrjäytettiin ja suomalainen joulupukki ryhtyi jakamaan lapsille lahjoja.
Joulun alkuperäinen sanoma on helppo ohittaa, kun ostoshysteria tempaa mukaansa. Vilpitön halu tuottaa toisille mielihyvää muuttuu suorittamiseksi tavarahelvetissä.
– Kun Suomi vaurastui sotavuosien jälkeen, vanhemmat tahtoivat antaa lapsille parempaa kuin itse olivat saaneet, ja tämä näkyi myös jouluna, Korhonen uskoo.
Nyt kalliita lahjoja ostetaan, ettei lasta kiusattaisi koulussa tai kotipihalla. Oli lahjoihin sitten varaa tai ei.
Korhonen epäilee, että länsimaisessa lahja- ja kulutushysteriassa on saavutettu huippu. Monet ekologisesti ajattelevat nuoret eivät jatka edellisten sukupolvien tavaranpalvontaa, vaan toteuttavat jo nyt kierrätysperiaatetta, välttävät ympäristöä kuormittavia hankintoja ja pitäytyvät kasvisruuassa.
Kaipuu pyhään
Tulevien vuosikymmenien aikana arvostetaan enemmän elämyksiä ja kokemuksia. Luterilaisuus riisui joulusta paaston, joka oli tärkeä osa juhlaan valmistautumista.
Korhosen mukaan joulua ei kannatakaan lähestyä järjen kautta, vaan on tunnustettava ihmisen kaipuu pyhään.
– Jouluna halutaan kokea jotain arkea suurempaa ja pyhempää. Kun Luther toi pyhän arkeen, etsitään nyt joulurauhaa, elämyksiä ja tunnelmaa kirkon lisäksi luonnosta ja erämaamökeistä, Korhonen miettii.
Kasvatusvastuu kodilla ja kirkolla
Koululaitos on tähän asti pitänyt huolta siitä, että jouluevankeliumi ja joulun tapahtumat ovat tulleet tutuiksi. Koulujen juhlasaleissa on nähty tuhansia joulukuvaelmia.
Maria, Joosef, seimen lapsi, paimenet, enkelit, jopa itämaan tietäjät ovat nousseet lavalle ja jättäneet vahvan muistijäljen ainakin esittäjiinsä.
Joulunäytelmien ja jouluseimiasetelmien tausta on katolilaisuudessa. Niiden tarkoituksena oli tehdä joulu kansalle läheiseksi ja tutuksi.
– Uskonnollinen kasvatus siirtyy Suomessa kokonaan kodin ja kirkon vastuulle, jos koulu ei sitä jatkossa tee. Tulevaisuudessa joulun kristillisen taustan tunteminen ei ole itsestäänselvyys kaikille, jos näistä asioista ei koulussa puhuta, Korhonen ennustaa.
Toistaiseksi kuitenkin katsotaan, että joulukuvaelmat, Tiernapojat ja Enkeli taivaan -virsi ovat osa kulttuuriperintöämme, eikä niitä ole useimmista kouluista karsittu.
Joulun tunnusmerkit säilyvät
Kun pakanallisia juhlapäiviä on ensimmäisellä tuhatluvulla kristillistetty, juhlapäivien viettoon on jäänyt eri kulttuureissa kansan omia perinteitä. Roomalaisten muinainen keskitalven valonjuhla Saturnalia on yksi niistä juhlista, jonka ajoituksesta ja yhteydestä jouluun on kiistelty.
Minna Korhosen mielestä on turha pohtia sitä, syntyikö Jeesus todella joulukuun 25. päivä.
– Päivämäärän ei tarvitse olla historiallinen fakta. Tärkeintä on, että ihmiskunta on sopinut yhteisen päivän, jolloin Jeesus-lapsen syntymää juhlitaan, eikä juhlan ulkoisilla yksityiskohdilla ole merkitystä.
Korhonen uskoo, että vaikka maailma muuttuu, säilyvät jatkossakin joulunvieton yhteiset tunnusmerkit: seimen lapsi, joululaulut, hyvä ruoka, tähti kuusen latvassa ja lahjojen antaminen.
Lähde: www.suomalainenjoulu.fi/joulun-perinteet
Jaa artikkeli: