Pakina. Kun ikää tulee riittävästi, joulukiireet menettävät merkityksensä. Ei enää hikihatussa juoksentelua kaupoissa juuri silloin, kun siellä on ruuhkaisinta. Saa ottaa rennosti ja keskittyä verkkaiseen joulutunnelmaan. Joulu tulee tekemättä ja ihan itsestään.
Minulla on vain muutama asia, joista en tingi. Kinkku, itse tehdyt laatikot (lanttu-, porkkana- ja imelletty perunalaatikko), puikulaperuna, rosolli, joululimppu ja kylmäsavustettu tai graavattu lohi. Tarjoiluastiaan ”kinkun koristeeksi” asettelen reilusti hedelmiä. Joukossa saisi olla yksi eksoottinen hedelmä, jota emme ole koskaan ennen maistaneet. Mikähän se tänä jouluna voisi olla?
Olin unohtaa yhden tärkeimmistä eli itse tehdyn sinapin, jonka tekemiseen minulla on katkeamaton yli neljänkymmenen vuoden perinne. Sinappiainekset, onkohan niitä jäljellä viime vuodesta? Kotikalja pitäisi laittaa oikeaan aikaan tulemaan, jotta siinä olisi sopivasti hiilihappoa.
Paljonko konvehteja? Tosin lapset perheineen taisivat tykätä enemmän marmeladista. Sovimmekohan me, että ei hankita joululahjoja ollenkaan? Ehkä, mutta eihän lastenlapsia voi jättää huomioimatta. Mitä voisi ostaa eskari-ikäiselle, entä sitä nuoremmille? Mitähän niillä jo on?
Joulusiivouksen, saunan pesun ja kuusen hankinnan ehtii varmaan tehdä jo aatonaattona. Toivottavasti muistan ottaa kinkun sulamaan riittävän ajoissa. Kinkun paistoaika on minusta huomattavasti pidempi kuin ohjeissa. Tällä kertaa laitan sen aiemmin uuniin, ettei tarvitse yötä myöten kykkiä ja vahtia milloin se on sopivan kypsä.
Ennen aattoa pitää muistaa vielä riisipuuro, kaneli, sekametelisoppa, rieska ja savuporo, joista nautitaan yhdessä joulurauhan julistuksen kanssa.
Jaa artikkeli: