Kari Oja on tehnyt toistakymmentä omakustanneäänitettä. Sokeuduttuaan hän kykenee edelleen tekemään musiikkia tietokoneella. Tietotekniikan kehityksen myötä on avautunut muitakin arkea helpottavia mahdollisuuksia.
Olen Kari Oja, 57. Olen maatalon poika ja asuin kolmekymmentäviisi vuotta Nivalassa. Lukion ja maatalousalan opintojen jälkeen työskentelin maatalouslomittajana.
Etenevä silmäsairaus kuitenkin heikensi näköä, enkä enää saanut uusittua traktorikorttia. Oli tehtävä jotakin muuta. Olin jo maatalouslomittajana toimiessani tehnyt musiikin merkeissä keikkaa ympäri Suomea.
Olen tituleerannut itseäni omakustannetuottajaksi, koska olen tehnyt vuosien varrella toistakymmentä äänitettä. Ne voisi ehkä määritellä tekstipainotteisiksi lauluiksi tai kupleteiksi. Tykkään myös ihmisten laulattamisesta ja naurattamisesta.
Jyväskylään muutettuani aloin opiskella tietojenkäsittelyä. Kiinnostuksen taustalla olivat ne mahdollisuudet, joita tietokone tarjosi musiikin tekemiseen.
Olen vuosien varrella antanut atk-tukea näkövammaisille eri puolilla Keski-Suomea. Töitä olen tehnyt myös erilaisille yhdistyksille, sairaanhoitopiirille ja Valtiokonttorille.
Tietotekniikka on mennyt eteenpäin valtavin harppauksin. Erityisesti navigointi- ja tekstinlukusovellukset helpottavat näkövammaisen arkea. Maksuton NVDA-ruudunlukuohjelma tarjoaa puhesynteesin kolmellakymmenellä kielellä.
Olen testannut myös silmälaseja, joissa on pieni videokamera. Kun katseen kohdistaa tekstiin, voi kuunnella sen puhuttuna. Siitä olisi apua vaikkapa kaupan maitohyllyllä tuotteita valitessa.
Sain ensimmäisen opaskoirani Nopan, kun vielä näin jonkun verran. Nopan kuoltua sain viime keväänä uuden koiran Camryn. Opaskoira on näkövammaiselle korvaamaton apu ja oiva seuralainen. Opaskoira on eräänlainen ruumiillistuma siitä, mitä palvelu on.
Usein vasta jälkikäteen huomaa tehneensä oikeita valintoja. Minulla on sellainen lahja, että nautin juuri siitä hetkestä, jossa elän. Olen etsijätyyppi ja kulloinenkin hetki on se tärkein.
On myös hyvä rajata asioita pois elämästä. Kun näkökyvyn lopulta menetti, se oli helpotus. Sen suhteen ei tule enää pettymyksiä. Aiemmin yritin nähdä, mutta se oli vaikeaa. Nyt kun en näe, tietyt asiat pyrin ja opin tekemään muuta kautta.
Jaa artikkeli: