Saksalaisen kirkon ovelta kuului pauke armon vuonna 1517. Vasaraa heiluttava Martti Luther oli armon asialla. Naulaamisen kaikuja muistetaan Suomessakin, kun reformaation merkkivuoden vietto käynnistyy lokakuussa.
Martti Luther siellä naulaa teesejä kirkon oveen. Hän on suivaantunut siitä, että kirkko kauppaa anteeksiantoa. Armo ei ole kaupan, eikä syntirahoilla pidä rakentaa kirkkoja Roomaan. Spektaakkelista käynnistyi liki vahingossa reformaatio, joka jakoi Euroopan.
– Teesien taustana oli myöhäiskeskiajalla syntynyt käytäntö, että ripissä vaaditut hyvitysteot saattoi korvata aneella, jonka sai rahaa vastaan. Moni kuvitteli, että rahalla voi ostaa taivaspaikan, dosentti Kari Kopperi selostaa.
Kopperin mukaan Lutherilla ei ollut tarkoitus hyökätä kirkkoaan vastaan. Hän halusi puhua anekauppaan liittyvistä epäkohdista. Kirkko koki teesit vaarallisiksi, sillä aneet olivat suuri tulonlähde piispoille ja paaville, joka keräsi varoja Pietarinkirkon rakentamiseen.
Yksin uskosta pelastuminen on kirkkain helmi
Teesien naulaus osui Euroopan murrosvaiheeseen. Talonpoikien asema oli kurjistunut, talouskehitys epävarma, Saksalle valittiin keisaria, kirkkoa pyrittiin uudistamaan. Kirjapainotaito mahdollisti ajatusten levittämisen.
Luther korosti, että ihminen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden. Kai Kopperi pitää tätä Lutherin teologian kirkkaimpana helmenä. Toinen merkittävä löytö on Lutherin käsitys lähimmäisenrakkaudesta.
– Ihmisen tulee asettua lähimmäisen tilanteeseen ja miettiä, mitä toivoisi itselleen tehtävän, jos joutuisi samanlaiseen tilanteeseen, Kopperi korostaa.
Luther piti arvokkaana sitä, että kristinuskon sanoma tuodaan kaikkien ulottuville. Raamatut piti painaa kansankielelle ja kansa piti opettaa lukemaan. Lisäksi Luther halusi kansankielistää jumalanpalvelukset. Virsilaulusta tuli seurakunnan mahdollisuus osallistua jumalanpalvelukseen.
Ihmiset ovat luontaisesti hengellisiä
Lutherin ajamat muutokset perustuivat hänen omaan hengelliseen etsintäänsä. Hengellisyyden käsite oli kuulunut munkeille, nunnille ja ammattiteologeille.
– Luther näki, että ihmiset ovat luontaisesti hengellisiä, ja että hengellisyydestä löytyy kompassi sekä elämään että kuolemaan. Ei ole olemassa ”epähengellisiä” kutsumuksia, sanoo teologian tohtori Kirsti Stjerna.
Suomessa luterilaisuus näkyy sielläkin, mistä sitä ei arvaisi löytävänsä. Esimerkiksi kouluopetus on reformaation hedelmä.
Reformaation peruja on sekin, että pohjoismaalaiset tulevat tapaamisiin sovitulla kellonlyömällä. Luterilainen traditio näkyy myös valtaetäisyyden pienuudessa – suomalainen voi sinutella kansanedustajaa ja maallikko voi ojentaa pappia ja piispaa, jos katsoo näiden menneen opissa harhaan.
Suomalaisessa arvomaailmassa näkyvät luterilaisuuden peruina työ, tasa-arvo, rehellisyys ja oikeudenmukaisuus. Yhteisöllisyys on pudonnut listalla, ja yksilökeskeiset arvot kuten rohkeus ja vapaus ovat vallanneet etusijan. Silti Suomi ja muut luterilaiset pohjoismaat erottuvat eurooppalaisella arvokartalla maina, joissa korostetaan enemmän yhteistyötä kuin kilpailua, ja joissa luotetaan kykyyn tehdä asioita yhdesssä.
Jaa artikkeli: