Synnytyspelko on edelleen tabu, asia, josta mieluummin vaietaan kuin avaudutaan. Siitä huolimatta, että lähes jokainen äiti kokee eriasteista jännitystä tai pelkoa synnytyksestä. Pelko ei hälvene, ellei asiasta saa edes puhua.
Äiti tässä vähän rapsuttaa kukkapenkkiä. Äiti ei näytä kovin iloiselta, mutta haravan kanssa poseeraamisen päätarkoitus onkin viestiä, että äiti on aika tomera. Äidillä on vanha perintöanorakki päällä – äiti on siis rento, arvostaa juuriaan, eikä pidä ulkokultaisesta hienostelusta.
Toisessa kuvassa äiti on sisätiloissa. Hänellä ei tässäkään ole meikkiä, eikä kampaukseen ole uhrattu aikaa. Hän on pukeutunut piukeaan mustaan paitaan ja mustiin housuihin. Rumat ne vaatteilla koreilee –linja jatkuu. Äiti näyttää tässäkin ehdottomasti enemmän vakavalta kuin iloiselta.
Kolmannessa kuvassa äiti pötköttää sängyllä. Yöpaidassaan, vakavana ja väsyneenä. Kuvan asetelman ja pukeutumisen viestiä ei ole enää jaksanut miettiä. Pääasia, että äiti on ikuistettu valokuvaan.
Kaikissa kuvissa äiti on viimeisillään raskaana. Kuvien äiti olen minä. Olen vaatimalla vaatinut, että minusta otetaan kuva ennen jokaista synnytystä. Jos vaikka kuolen synnytyksessä. Syntyvälle lapselle pitää jäädä muisto siitä, miltä äiti viime metreillä näytti.
Synnytyspelko – aivan kuten muutkaan pelot – eivät ole järjellä kumottavissa. Pelko on tunne, joka juontaa jostain, ja tunne on aina tosi. Joillakin synnytyspelko on kontrollin menettämisen pelkoa, joillakin taas sitä, että lapselle sattuu jotain. Omalla kohdallani pelko on ollut yksiselitteistä kuoleman pelkoa.
Synnytys on luonnollinen asia. Sen hokeminen ei pelokasta synnyttäjää auta. Kipulääkitystä paheksuvat kanssasisaret eivät omassa luomuhuumassaan käsitä, että se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Jokaisella on historiansa, kasvunsa ja vahvuutensa, joiden voimin synnytyssalissa ponnistetaan. Tai ollaan ponnistamatta. Keisarinleikkaukseen syystä tai toisesta päätyminen ei kerro äidin valmiuksista kasvattajana tuon taivaallista.
Kun Henki&elämä-lehteen ryhdyttiin etsimään synnytyspelostaan kertovaa äitiä, ei päästy helpolla. Synnytyspelko on edelleen tabu, asia, josta mieluummin vaietaan kuin avaudutaan. Siitä huolimatta, että lähes jokainen äiti kokee eriasteista jännitystä tai pelkoa synnytyksestä. Pelko ei hälvene, ellei asiasta saa edes puhua.
Jaa artikkeli: