Thüringenin metsän pohjoislaidalla, Eisenachin kaupungissa, maasto kohoaa äkisti 400-metriseksi kukkulaksi. Sadunomaisen metsän halki kohoava polku saavuttaa viimein keskiaikaisen Wartburgin linnan, joka on nykyisin Unescon maailmanperintökohde. Linna perustettiin vuonna 1067 maakreivien hallintopaikaksi. Oopperan ystäville hovielämä on tullut tutuksi Richard Wagnerin Wartburgiin sijoittuvasta Tannhäuserista. Luterilaisille vierailu linnassa avaa uusia näköaloja reformaation varhaisvaiheisiin.
95 teesin julkaisemisesta oli jo kulunut aikaa, kun kesäkuussa 1520 Martti Luther sai paavi Leo X:ltä bullan, jolla häntä vaadittiin korjaamaan opetustaan. Luther muun muassa vastusti anekauppaa ja paavin valtaa maallisissa kysymyksissä eikä halunnut korjata mitään. Odotettuna seurauksena paavi julisti hänet kirkonkiroukseen.
Tuon ajan Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa on vaikea verrata nykyaikaisiin valtioihin. Paavi kruunasi vaaleilla valitun Saksan kuninkaan keisariksi aina vuoteen 1508 asti. Paikallista valtaa käyttivät itsenäiset ruhtinaat. Hengelliset ja maalliset johtajat kokoontuivat aika ajoin valtiopäiville, joista tunnetuimmat järjestettiin Wormsissa keväällä 1521. Paavilla ja keisari Kaarle V:llä oli mahdollisuus saattaa Luther myös valtakunnankiroukseen. Luther kutsuttiin Wormsiin puolustamaan oppiaan, ja vaikka häneltä odotettiin katumusta, matka Wormsiin oli kuin voittosaattue. Luther otettiin matkan varrella innokkaasti vastaan.
Valtiopäivillä Lutherin kerrotaan esiintyneen asiallisesti ja harkitsevasti. Luther ei kuitenkaan suostunut perumaan mitään. Hän kertoi, ettei luota paaviin ja kirkolliskokouksiin, vaan hänet tulisi vakuuttaa yksin Raamatun perusteella. Olen sidottu Jumalan sanaan, Luther totesi. Myöhemmin tapahtumiin on liitetty lentävä lause Tässä seison enkä muuta voi, mutta ilmeisesti Luther ei koskaan näin sanonut.
Luther päästettiin vapaasti lähtemään saamansa turvakirjan suojaamana. Muutaman viikon kuluttua keisari kuitenkin allekirjoitti Wormsin ediktin, jolla annettiin kelle hyvänsä oikeus vangita Luther ja toimittaa hänet keisarin eteen.
Paikalliset ruhtinaat katsoivat hyötyvänsä Lutherista poliittisesti. Olihan hän todennut, ettei maallinen valta kuuluisi paaville. Niinpä vaaliruhtinas Fredrik Viisas antoi siepata Lutherin 4. toukokuuta, jotta hänelle voitiin järjestää turvapaikka Wartburgin linnaan. Siellä Luther kasvatti parran ja piileskeli valenimellä Junker Jörg eli Yrjö-herra.
Elämää Wartburgin muurien suojassa
Myöhäiskeskiaikaisen uskonnollisuuden vaikutuspiirissä kasvanut Luther pelkäsi alinomaa pahoja henkiä ja paholaista. Lutherin mielialat vaihtelivat yksinäisyydessä ja hän on itse kertonut, kuinka Saatana kiusasi häntä. Hän puolustautui rukoilemalla ja laulamalla iloisia lauluja. Lutherin kerrotaan myös kerran heittäneen paholaista mustepullolla. Kun Luther kertoo musteen karkottaneen Saatanan, sen voidaan nykyisin tulkita tarkoittavan raamatunkäännöstyön mullistavia vaikutuksia.
Martti Lutherin mielestä kansan tuli voida kuulla ja lukea Raamattua omalla kielellään. Vain yhdentoista viikon aikana hän käänsi Uuden testamentin kreikasta saksaksi. Tämän vuoksi saksalaiset arvostavat Lutheria erityisesti saksan kirjakielen luojana. Kirjapainotaidon keksimisen ansiosta luterilaiset kirjoitukset levisivät nopeasti.
Reformaatio kiihtyy Wittenbergissä
Lutherin piileskely ei pysäyttänyt liikkeelle lähtenyttä reformaatiota. Hän kävi kirjeenvaihtoa Wittenbergissä asuvien kannattajiensa kanssa. Erityisen merkittäväksi osoittautui Philipp Melanchtonin toiminta. Hän oli opillisesti sovitteleva ja onnistui muotoilemaan Lutherin ajatukset kirjalliseen muotoon.
Uudistusta seurasi myös hajaannus. Kaikki eivät olleet yhtä mieltä uudistusten syvyydestä ja radikaaleja irtiottoja alkoi esiintyä. Paavi Leo X kuoli joulukuussa 1521 ja seuraavana keväänä Luther uskalsi palata Wittenbergiin. Hän ryhtyi ohjaamaan uskonpuhdistusliikettä takaisin haluamaansa suuntaan.
Leon seuraajana paavinistuimelle valittiin Hadrianus VI, joka ei täysin ymmärtänyt reformaation aiheuttaman tilanteen vakavuutta katoliselle kirkolle. 1522 järjestetyillä Nürnbergin valtiopäivillä vaadittiin Wormsin ediktin toimeenpanoa – nythän Lutherin olinpaikka oli tiedossa. Paavi kuitenkin kehotti katolisen kirkon hallintokoneistoa katsomaan peiliin ja vaati sisäisiä uudistuksia. Hadrianuksen lyhyen kauden jälkeen vuoden 1524 valtiopäivillä Lutherin pannanjulistus uusittiin, mutta liikkeen asema oli jo niin vahva, ettei vangitseminen enää ollut todennäköistä.
Uskonveljet tarttuivat aseisiin
Lutherin ajatukset kristityn vapaudesta saivat aikaan levottomuutta talonpoikien keskuudessa. Verohelpotusten ja maaorjuuden poistamisen vaatimukset johtivat ensin talonpoikaissotaan. Sen jälkeen protestantit ja katoliset ajautuivat Schmalkaldenin sotaan, Ranskan hugenottisotiin ja Alankomaiden 80-vuotiseen sotaan. Lopulta 1618 käynnistyi kolmikymmenvuotinen yleiseurooppalainen sota.
Suomalaiset hakkapeliitat osallistuivat sotatoimiin Ruotsin Kustaa II Adolfin joukoissa. Kuningas Kustaa kuoli Lützenin taistelussa vuonna 1632 ja kuolinpäivää vietetään vuosittain 6. marraskuuta Ruotsalaisuuden päivänä. Lützenin taistelu päätyi myös Porilaisten marssin sanoitukseen.
Taistelujen päättyminen Westfalenin rauhaan 1648 tiesi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan loppua ja oli alkusysäys nykymuotoisten itsenäisten valtioiden synnylle. Monille valtakunnille määrättiin ensimmäistä kertaa rajat. Samalla hyväksyttiin lopullisesti jo Augsburgin uskonrauhassa 1555 solmittu periaate, jonka nojalla hallitsija sai päättää uskonnosta omalla alueellaan.
Jaa artikkeli: