Vaikeuksissakin oleva liitto voidaan pelastaa, jos kumppaneilla on siihen toiveikkuutta ja tahtoa. Yksinkertainen testi on kysyä itseltä ja toiselta, onko halua tulla lähemmäksi vai mennä kauemmaksi.
Olemme oppineet lapsuusperheessä sopeutumaan itsellemme mahdollisimman paljon turvaa tuottavalla tavalla. Vanhemmat pyrkivät varustamaan lastaan selviytymään elämästä vaatimalla esimerkiksi, että elämässä pitää pärjätä ilman toisten apua tai että on oltava kiltti ja miellyttävä. Ongelmia ihmissuhteille tulevassa elämässä on kuitenkin tiedossa, jos lapsi oppii tulevansa hyväksytyksi ja rakastetuksi vain näitä toimintamalleja noudattamalla.
Puolisokin voi löytyä täydentämään opittua ja turvalliseksi koettua sopeutumista. Miellyttäjä etsii perfektionistia ja vastuunkantaja yrittää korjata suurpiirteistä puolisoaan.
”Sitten aika kuluu ja vastuunkantaja väsyy vastuuseen, suorittaja suorittamiseen, tunteella menijä toisen järkevyyteen. Parisuhteessa kerätään vähitellen katkeruutta ja vihaa, ”kun tuo toinen on tuollainen”. Toisen erilaisuutta on mahdotonta sietää. Silloin tulee helposti mieleen, että eroamalla ja uudelta, puhtaalta pöydältä aloittamalla tästä selviää”, kertoo perheneuvoja Sari Paanu.
”Oikeasti kyse on siitä, että ihminen on väsynyt omaan itseensä ja omaan tapaansa toimia”, väittää Paanu.
Paanu vetää Hämeenlinna-Vanajan seurakunnassa vuosittain pidettävää eroryhmää. Eroryhmä perustuu amerikkalaisen Bruce Fisherin kehittämään eroseminaariin. Siinä käydään läpi eroa, mutta myös sitä, mihin ero liittyi ja mitä voidaan oppia.
”On heitäkin, jotka ovat käyneet eroryhmän ja kevättapaamisessa kertovat palanneensa takaisin yhteen puolisonsa kanssa. Oma toimintamalli on tullut tiensä päähän, sen vankilasta on päästy pois ja lähdetty ratkomaan tilannetta muuten kuin eroamalla”, Paanu kertoo.
Ei tarvitse erota kumppanista erotakseen toimimattomasta suhteesta.
Paanu kertoo, että suhdetta voi rakentaa mahdottomaltakin tuntuvissa tilanteissa. Avain muutokseen on sen tiedostaminen, että ensisijainen kohde on oma itse. Tätä hoetaankin lähes kyllästymiseen asti: Toista et voi muuttaa, vain itsesi. Yksin ei kukaan kuitenkaan voi kahden ihmisen muodostamaa suhdetta korjata. Jos myös toinen ei näe tarvetta katsoa peiliin, on vaikea edetä. Molemmilla pitää olla vapaaehtoinen halu ratkaista asia yhdessä.
”Kaipaamme ihmissuhteita, joissa meidät hyväksytään omana itsenämme – ilman ehtoja. Isoin este kelpaamiselle eivät ole puolison vaatimukset, vaan ihmisen itsensä rakentama elämä, jossa hän kelpaa vain olemalla tietynlainen. Tästä vapautuminen on hyvän elämän edellytys. Tällöin ihminen työskentelee oman itsetiedostuksen puolesta ja tarkastelee, mitä itselleen vaikeaa käyttäytymistä hän ylläpitää. Tämän vaihtoehdon valinta usein pelastaa vaikeuksissa olevan avioliiton, mutta ei aina.”
Mitkä voivat olla niin vakavia tilanteita, että niiden yli ei päästä?
”Väkivalta, riippuvuudet, jos toinen on muodostanut syvän kiintymyssuhteen kolmanteen osapuoleen”, Paanu luettelee.
”Joskus on myös kertynyt niin suurta loukkaantumista, ettei siitä pysty päästämään irti.”
Ihmisen syvimmät tarpeet ja vauriot tulevat esille parisuhteessa.
On armollista itseä ja toista kohtaan tiedostaa, että parisuhde ei tarjoa tähän kaikkeen ratkaisua. Paanu muistuttaa, että se, mitä odotuksia ja haluja parisuhteelle itse asiassa on, voi olla piilossa. Tasapainoisessa liitossa näitä tarpeita selvitetään avoimesti ja arvioidaan, mitä kaikkea voi puolisolta odottaa.
”Hyvässä tilanteessa molemmat puolisot voivat oppia paljon itsestään ja toisistaan. He voivat rakentaa sellaisen toimivan tunnesuhteen, jossa saa aidosti olla oma itsensä.”
Jaa artikkeli: