– Olin vasta muutaman kuukauden ikäinen, kun itselläni todettiin kasvain, kertailee Kouvolassa asuva Anniina Solio, 16, elämänsä alkutaivalta.
– Suku rukoili puolestani ja mummo vei kirkkoon esirukouspyynnön. Vakavasta sairaudesta selviäminen oli iso rukousvastaus. Siksi voi sanoa, että koko elämä on lahjaksi saatua armoa.
Anniina muistaa myös äidin toteamuksen, ettei Jumala anna kenellekään suurempaa kuormaa kuin tämä jaksaa kantaa.
Vuosien myötä Anniinasta on kasvanut sosiaalinen ja energinen, vastuuta ottava seurakunnan isonen – pian myös lukiolainen. Hän kuuluu nuorisovaltuustoon, ja on ollut seitsemänvuotiaasta asti mukana partiossa. Vedettävänä on myös oma ryhmä.
Seurakuntaharrastus sai tärkeän sysäyksen vuosi sitten Puhjonrannassa pidetyn rippikoulun kautta. Tänä kesänä Anniina on ollut isosena seurakuntakeskuksen päivärippikoulussa ja yhdellä naapuriseurakunnan leirillä. Edessä on vielä tavaroiden pakkaaminen kohden Viroa.
Anniina on kokenut, että seurakunnassa ihmiset tulevat hyvin toimeen keskenään. Evankeliumin julistamisen ohella seurakunta tuo ihmisiä yhteen ja pitää yllä lähimmäisenrakkautta. Vaikka ihmisten tulee armahtaa toisiaan, se on pientä sen rinnalla, miten Jumala on meidät armahtanut.
Nuorille kasvuympäristö on erityisen tärkeä siksi, ettei elämä karkaa väärille poluille.
Luottamusta Jumalan johdatukseen osoittaa Anniinan halu päättää jokainen päivä lapsena opittuun Levolle lasken luojani -iltarukoukseen.
Jaa artikkeli: