Psalmissa 146 sanotaan näin: ”Herra päästää vangitut kahleista, hän antaa sokeille näön ja nostaa maahan painetut jaloilleen.”
Vangitut, sokeat ja maahan painetut kuulostavat surulliselta joukolta. Vangittu lienee tehnyt jotakin ansaitakseen kahleet. Sokean elämä on vähintäänkin haasteellisempaa kuin näkevän. Maahan painettu se vasta surulliselta kuulostaakin; alistuneelta, surkealta, itsetunnottomalta. Kuitenkin, Herra on luvannut päästää kaikki vaivoista.
Vangitut eivät kuvaa pelkästään rikoksensa tähden rangaistuja. Vangitut kuvaavat kaikkia, jotka ovat kahlittuina, eli koukussa johonkin Jumalasta erottavaan tekijään. Sokeat eivät tarkoita pelkästään näkörajoitteisia. Sokeus voi olla sokeutta oman elämän ongelmille tai toisen hädälle. Tämän kaltaiset sokeat osaavat takuulla kuitenkin arvostella muiden elämää ja tekemisiä. Maahan painetut eivät ole pelkästään vähäosaisimpia. Maahan painetut uskovat pikemmin muiden arvioita itsestään, kuin toteuttavat Jumalan heille antamaa tehtävää.
Jeesus tuli tähän maailmaan parantamaan meidät sekä hengen, sielun että ruumiin osalta. Jesaja kirjoittaa luvussa 53 näin: ”Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.” Jeesus on ainoa tie. Jeesuksen sanat ovat totta. Hänen seuraajanaan löydämme elämän. Hän ei lupaa meille vaivatonta elämää eikä ylenpalttista onnea ja auvoa. Monesti joudumme itse käymään läpi osan hänen haavoistaan – tuskia ja kipuja – että voisimme syvästi ymmärtää ja Jeesuksen silmin nähdä lähimmäisemme hädän. Omien kipujemme keskellä Kristuksen rakkautta vastaanottaneina opimme auttamaan muita vangittuja, sokaistuneita ja maahan painettuja.
Jaa artikkeli: