Aholan tilan kaura kasvaa kauniisti Puuppolassa, mutta ilmastonmuutoksen myötä talvet voivat koitua kotimaisen rukiin kohtaloksi. Ilmastonmuutos on tuonut Somaliaan kuivuuden ja Kambodžaan ääritulvat. Tutut säiden merkit eivät enää pidä kutiaan.
Puuppolassa Aholan pelloilla on kasvanut gluteenitonta Aitokauraa vuodesta 2001 saakka. Isäntä Pauli Ahola ei tee merkintöjä sääilmiöistä allakan laitaan.
– On tämä epävakaisemmaksi mennyt, mutta toisaalta säät aina vaihtelevat.
Tänä vuonna kylvöön pääsi normaalia myöhemmin, ja puinti siirtyy viikolla tai parilla.
– Yleensä puinti alkaa elokuun viimeisellä viikolla, nyt syyskuun alussa. Lämpöä ja valoa ei ole saatu riittävästi, ja kaura ei ole kypsynyt.
Ilmastonmuutos muuttaa talvia
Ahola arvelee, että ilmastonmuutos ei ihan heti näy keskisuomalaisella viljatilalla.
– Kasvivalikoimat saattavat muuttua, mutta vuodesta 2001 lähtien kauralajikkeissa ei ole tapahtunut muutoksia – ei meillä voi eteläisen Suomen lajikkeita viljellä. Suurin uhka ovat kasvitaudit, jotka lisääntyvät lämpenevien talvien myötä.
Isoimmat muutokset tapahtuvat hänen arvionsa mukaan eteläisessä Suomessa ja rannikolla ja enemmän metsä- kuin maataloudessa.
– Näillä korkeuksilla muutoksia näkyy talvien roudassa ja lumipeitteisyydessä, ja siitä voi tulla ongelma syysrukiille ja -vehnälle sekä syksyllä kylvetylle heinälle. Jos ei ole kunnon routa, ja pelloille satanut vesi jäätyy, tulee jääpolte, ruis ja heinä tukehtuvat. Se tulee olemaan ongelma. Pellot pitää salaojittaa hyvin.
Myrskyjen arvellaan lisääntyvän. Ahola muistuttaa, että on niitä ennenkin nähty.
– Vuonna 1954 meidän tilalta tuhoutui osittain rakennuksia ja metsää.
Kambodzassa riisin viljely kärsii
Kambodža on Maailmanpankin mukaan yksi eniten ilmastonmuutoksesta kärsivistä maista. Suuri osa maataloudesta perustuu siihen, että monsuunisateet nostavat veden pintaa, jolloin tulvat tuovat ravinteikasta maa-ainesta pelloille. Tärkein vilja riisi tarvitsee noin 30 sentin verran vettä pelloilla.
– Nyt on liian isoja tulvia, liian pitkiä kuivia kausia. Hyvää keskivertovuotta ei ole ollut pitkään aikaan, kertoo Kirkon ulkomaanavun maajohtaja Saara Lehmuskoski.
Viljelijä on tiennyt luonnon merkeistä, milloin riisi pitää istuttaa. Nyt merkit ovat sekaisin. Köyhät pienviljelijät ottavat lainaa jopa 18 prosentin korolla siemenviljaa varten.
– Jos tulva tai kuivuus vievät sadon, he eivät voi maksaa lainaa takaisin ja joutuvat luopumaan pelloistaan. He lähtevät laittomiksi tai laillisiksi siirtotyöläisiksi Thaimaan rakennuksille.
Jokien patoaminen ja trooppisten metsien hakkuut muuttavat myös ilmastoa. Kymmenen vuoden aikana Kambodžassa on hakattu noin 45 prosenttia metsistä.
Ilmaston muuttumiseen pakko sopeutua
Kirkon ulkomaanapu toimii viranomaisten ja järjestöjen kanssa sekä ruohonjuuritasolla viljelijöiden kanssa. Viljelijöitä opastetaan käyttämään riisilajikkeita, jotka kestävät poikkeussäitä, sekä viljelemään riisin lisäksi tomaattia, pippuria ja hedelmiä. Kirkon Ulkomaanapu neuvoo perustamaan osuuskuntia myyntiä varten.
– Helpotamme markkinoille pääsyä luomalla yhteyksiä ravintoloihin, kauppaketjuihin ja tukkuostajiin.
Tulviin varaudutaan rakentamalla korkeille paikoille varastoja, joissa on ruokaa ja vettä, ja joihin vanhukset ja lapset viedään suojaan. Kuivuuden varalta kyliin rakennetaan vesialtaita.
– Ilmastonmuutosta emme voi estää, seurausten kanssa on opeteltava elämään, Lehmuskoski sanoo.
Sateet jättivät Somalimaan väliin
Somalimaassa sateet ovat jättäneet vuoden väliin. Kuiva kausi ja sadekausi ovat itäisen Afrikan normaalia vaihtelua, mutta nyt kuivuus alkaa olla krooninen vitsaus.
– Kun tulin Itä-Afrikkaan kuutisen vuotta sitten, vanhat maanviljelijät sanoivat, että jotain on muuttunut, mutta eivät osanneet sanoa, mistä oikein on kyse, sanoo Kirkon ulkomaanavun Kenian ja Somalian maajohtaja Mika Jokivuori.
Ennen viljelijät tiesivät, että sateet tulevat toukokuun puolivälissä, ja osasivat ajoittaa kylvöt ennen niitä. Nyt sateita ei tule tai ne tulevat väärään aikaan ja liian runsaina. Liika sade huuhtoo maa-aineksen pelloilta. Kuivuus kuivattaa viljan ja tappaa paimentolaisten karjan.
Kiistelyn sijaan on toimittava
Länsimaissa voidaan teoretisoida ilmastonmuutoksesta. Somalimaassa se tunnetaan omissa nahoissa.
– Täällä on nyt päätettävä, mitä voidaan tehdä ihmisten auttamiseksi.
Moni maanviljelijä ja paimentolainen on jättänyt peltonsa ja lähtenyt kaupunkeihin tai naapurimaihin. Kirkon ulkomaanapu yrittää ehkäistä ilmastopakolaisuutta. Se on avustanut yhteistyökumppaneitaan itäisessä Somalimaassa. Avustuksen turvin kyliin on rakennettu kaivoja ja kuljetettu tankkiautoilla vettä.
Järjestö on kouluttanut maan sisäisiä pakolaisia sekä Jemenistä paluumuuttaneita pakolaisia pienyrittäjyyteen ja antanut heille starttirahaa.
Kirkon ulkomaanapu kannustaa testaamaan uusia kasveja ja ruoanvalmistustapoja. Maissi on herkkä kuivuudelle, ja sen ravintoarvo on heikko. Kassava on parempi kasvi.
Perinteinen uuni – kolme pientä kiveä, niiden päälle kattila, kattilan alle tuli – vaatii paljon puuta. Se kannattaa korvata kaasukäyttöisellä uunilla.
– Ruokavaliosiirtymät ovat hitaita, samoin uusien kasvien viljelyn oppiminen, Jokivuori toteaa.
Jaa artikkeli: