Kuulun niihin, jotka kokevat vahvoja väristyksiä kiipeiltäessä vanhoille linnavuorille, valleille ja puolustusvarustuksille. Yksi on kuitenkin edelleen käymättä: Juudean erämaassa Kuolleenmeren läheisyydessä korkeuksiin kohoava Masadan linnoitus.
Näin hiljan Alice Hoffmanin romaanista tehdyn elokuvaversion Aavikon kyyhkyset. Tarina sijoittuu juutalaisten kapinan kukistumiseen Jerusalemissa vuonna 70 ja sitä seuranneeseen kolmeen vuoteen. Sen ajan roomalaiset piirittivät jylhää linnoitusta onnistuen lopulta mahdottomalta näyttäneessä tehtävässä. Draamaa lisäsi se, että lähes kaikki yli 900 puolustajasta olivat riistäneet hengen itseltään. Linnake on sittemmin nimetty paikaksi, jossa Israelin sotilaat vannovat sotilasvalansa.
Elokuvan katsomisen jälkeen Masadan tapahtumat jatkoivat mielen syövereissä omaa elämäänsä. Vieläkö voisi löytyä jostain linnoitusta, jota kukaan ei olisi valloittanut?
Joskus metsää on vaikea nähdä puilta.
Mielen linnoitukset sisällämme ovat alue, josta – halusimmepa tai emme – singahtelee tuon tuosta viestejä ulospäin. Joku tekee tuttavuutta sisältään löytyneen hylätyn lapsen kanssa. Se odottaa edelleen turvallista kättä, joka veisi, kantaisi ja rohkaisisi. Monelta on hukassa malli oikeasta aikuisuudesta, auktoriteetista tai johtajuudesta. Silti on päivittäin rimpuiltava ja nieltävä toisten piiloteltuja viestejä, miten asiat yhteisössä voisivat olla paremmin. Suomi on mielensäpahoittajien luvattu maa.
Mielen linnakkeiden tuntomerkkejä ovat ylpeys, itsekkyys, itsesääli, katkeruus, anteeksiantamattomuus, arvostelun henki ja toisten tuomitseminen. Niiden sijalla tulisi vallita rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys ja uskollisuus.
Masadakin kukistui, joten ala rohkeasti piirittää Raamatun sanalla sitoen omia vääriä vallituksiasi. Saat nähdä, miten eräänä päivänä nekin murtuvat kuten kerran Masadan lähellä Jerikon kaupungissa.
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva toimittaja ja media-alan ammatinharjoittaja Myllykoskelta.
Jaa artikkeli: