Mikä lämmittää kylmässä talvessa?

Marraskuullakin on lempeät hetkensä. Koleus oli hetkeksi väistynyt, kun Henki ja elämä -lehti lähti kyselemään kaupunkilaisilta vinkkejä talven kylmyyden varalle. Yllättäviäkin vastauksia löytyi.

 Onur Tuzlu hymyilee ulkotamineissaan kadulla.

Kuntosali ja sauna
– Ensimmäiset viisi vuotta Suomessa olivat hankalia, toteaa Turkista kotoisin oleva Onur Tuzlu.
Hän on asunut jo 19 vuotta Suomessa ja kertoo tottuneensa kylmyyteen ja pimeyteen.
– Kuntosali ja sauna lämmittävät, Tuzlu hymyilee.
Hän muistuttaa, että myös Turkin vuoristoisessa sisämaassa talvet ovat kylmiä.

Saila Leppänen värikkäissä vaatteissaan Jyväskylän Kauppakadulla.

Uusi elämä
– Minua lämmittää uusi elämäni, Saila Leppänen henkäisee. Fysioterapeuttiystävä hymyilee vieressä ja jättää sitten Sailan kertomaan uskomattomasta käänteestä.
– Olin liikuntakyvyttömänä yhdeksän vuotta pyörätuolissa, mutta viime keväästä lähtien olen kävellyt, ja kävellytkin paljon, selittää nainen itsekin vielä ihmeissään.
Mitä siis tapahtui?
– Uskon, että muutos sai alkunsa omasta tahdostani. Kaksi vuotta sitten näin, että yksi varpaani liikkui. Siitä alkoi harjoitus ja kuntoutus. Vähitellen voimistuin ja pystyin luopumaan apuvälineistä ja tukihenkilöistä. Nyt vain iloitsen kaikesta.
Leppästä jännittää, kuinka hän pitkästä aikaa pysyy pystyssä talven liukkailla varsinkin, jos talvesta tulee yhtä luminen kuin viimeksi.
– Viime talvena kuljin paljon taksilla, mutta nyt aion kaivaa esiin vanhat liukuesteet kenkiini.

Isopartainen Ari Lemettinen ulkona päässään sinisävyinen kirjailtu kipa-mallinen myssy.

Tuleva kesä
– Tuleva kesä lämmittää mieltä, Ari Lemettinen pohtii istuessaan kaverinsa kanssa kävelykadun penkillä.
Hän kertoo istuskelevansa siellä usein ja seuraavansa ohikulkijoiden menoa.
– Ihmiset ovat kesällä iloisia ja helpommin lähestyttävissä, mies miettii.

Mika Kpakkala ulkona Jyväskylän pääkirjaston edessä valkoisessa takissaan ja reppu selässään.

Ruoka-avun jakaminen
– Vapaaehtoistyö tuo hyvän ja lämpimän olon. Siinä saa ystäviäkin, hymyilee pääkirjaston nurkalla pyöränsä lukkoa availeva Mika Kopakkala.
Hän on vuoden ajan jakanut kaksi kertaa viikossa ruoka-apua Satamaseurakunnassa Kuokkalassa.
Hän kiittelee seurakunnan aktiivisuutta alueella.
Myös kynttilöistä tulee Kopakkalalle lämmin ja rauhallinen olo. Hänellä on kotonaan niitä paljon sekä sisällä että ulkona. Sähkötakkakin luo valoa.
– Kynttilöiden ja takan valossa on hyvä muistella edesmenneitä läheisiä, yksin asuva mies miettii.

Helmi Rossi seisoo ulkona mustassa nahkatakissaan.

Joulun odotus
– Ystävät ja perhe, huudahtaa Helmi Rossi heti ja lisää hetken mietittyään listaan joulun odotuksen. Ne lämmittävät talven kylmyydessä.

Jaa artikkeli: