Raija ja Seppo Sipinen juhlivat timanttihäitään elokuussa. Yhteinen tarina sai alkunsa, kun 18-vuotias Raija rakastui tulevaan aviomieheensä kirkonpenkissä.
– Seppo lauloi hienosti virsiä komealla äänellään, Raija Sipinen muistaa vuosikymmenten taakse.
Kesäisenä viikonloppuna Seppo oli saatellut Raijan kotiin ja halusi liittyä seuraan, kun tämä suuntasi seuraavana sunnuntaiaamuna äitinsä kanssa Kaupunginkirkkoon. Kihlat ostettiin morsiamen syntymäpäivänä tammikuussa ja häitä vietettiin 6.8.1964 – tietenkin Kaupunginkirkossa.
Murheen ja hädänkin keskellä puoliso on ollut aina paras tuki.
– Naimisiin mentiin rakkaudesta ja yhteistä elämää varten. On tullut erimielisyyksiä, mutta olemme osanneet pyytää ja antaa anteeksi. Sillä tavalla sydämet lähentyvät taas toisiaan, Raija Sipinen avaa kestävän avioliittonsa salaisuutta.
Alttarilla luvataan rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä. Siksi Sipiset kannustavat kulkemaan sitkeästi vaikeiden aikojen yli eteenpäin. Helpolla ei kannata luovuttaa.
– Meillä on pitkä yhteinen taival takana, enkä päivääkään vaihtaisi pois, kuten lempilaulussani todetaan. Murheen ja hädänkin keskellä puoliso on ollut aina paras tuki.
Avioliiton vuosipäivistä puhutaan vakiintuneilla nimillä pumpulihäistä alkaen. Silloin rakkaus lienee kepeää ja pumpulinpehmeää. Seuraavaksi vietetään paperihäitä ja sitten nahkahäitä. Keramiikka-, puu-, sokeri-, villahäät ja niin edelleen herättävät kaikki mielikuvia kuljetusta matkasta.
Tinahäiden aikaan pariskunta on saattanut joutua sopeutumaan jo moniin elämänmuutoksiin, ja kymmenen vuoden yhteinen taival vertautuu tinan sitkeyteen ja joustavuuteen. Kahdenkymmenen yhteisen taipaleen jälkeen vietetään posliinihäitä. Helmihäät, rubiinihäät ja kultahäät ovat nekin arvokkaita pyöreiden vuosien virstanpylväitä.
Vihdoin kuudenkymmenen yhteisen avioliittovuoden jälkeen onnekkaimmat pääsevät Sipisten tavoin juhlimaan timanttihäitään – jotkut vielä rautahäitä. Vuosikymmenten kuluessa rakkaus on kestänyt pitkän elämän pouta- ja myrskysäät.
Jumala on rakkaus ja me saamme rakastaa toisiamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.
Jyväskylän seurakunnan papin Tiina Koskelan mielestä hääpäivää kannattaa juhlistaa. Se on hieno mahdollisuus tarkastella yhteisiä saavutuksia ja matkalla kerättyjä muistoja. Se on lisäksi mainio syy kutsua läheiset yhteen, ja mukaan voi pyytää myös papin.
– Välillä on hyvä palauttaa mieleen kaikki se, mihin toisessa aikanaan rakastui. Ja kun yhä halutaan olla yhdessä, on aihetta juhlia, kiittää ja rukoilla lähipiirin kanssa avioliiton puolesta, hän sanoo.
Vapaamuotoiseen ilon ja kiitollisuuden juhlaan voidaan sisällyttää yhteislaulua tai muuta musiikkia, puheita ja raamatunlukua. Usein kuullaan säkeet, jotka kertovat rakkaudesta: ”Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii” (1. Kor. 13:7).
Toisinaan tilaisuudessa halutaan uudistaa sormusvalat ja vahvistaa yhä omin sanoin aikanaan tehtyä lupausta.
– Jumala on rakkaus ja me saamme rakastaa toisiamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä, Koskela kiteyttää.
Hääpäivät
| 1. pumpulihäät | 10. tinahäät |
| 2. paperihäät | 20. posliinihäät |
| 3. nahkahäät | 25. hopeahäät |
| 4. keramiikkahäät | 30. helmihäät |
| 5. puuhäät | 40. rubiinihäät |
| 6. sokerihäät | 50. kultahäät |
| 7. villahäät | 60. timanttihäät |
| 8. pronssihäät | 70. rautahäät |
| 9. pellavahäät |