Aleksi Parkkosen rippileirikassista löytyy tarpeeksi vaatetta ja tavaraa, mutta uikkarit saavat jäädä kotiin.
Palokan Haukkamäessä pakkaillaan. Pappi Aleksi Parkkonen kerää kotonaan kokoon kaikkea tarpeellista, mitä rippileirillä tarvitaan. Homma näyttää sujuvan rutiinilla, kun kokemusta on kertynyt jo vuodesta 2015.
– Yleensä kaikki tarpeellinen tulee mukaan eikä juuri ylimääräistä. Noin parikymmentä leiriä on jo takana eli keskimäärin kaksi riparia kesässä, hän laskee.
Olohuoneen lattialle nousee kasa kassiin sujautettavaa: vaihtovaatteet viikon varalle, lakanat, pyyhe, hygieniatarvikkeet, lenkkarit, t-paitoja, verkkarit, shortsit ja jotain lämmintä kelin mukaan. Toki tärkeät työvälineet kuten Raamattu, tietokone, puhelin ja muistitikku on muistettava myös.
Jos vapaa-aikaa jää, hengähdän huoneessani omassa rauhassa.
Pienelle muistitikulle mahtuu materiaaleja oppitunneille moneen tarpeeseen, tehtäviä ja ryhmätyön aihioita riparilaisille ja myös power point -esityksiä. Oppitunnit saa suunnitella omaan tyyliin, mutta toisinaan speksit muuttuvat lennossa, kun ryhmälle sopiikin jokin muu työskentelytapa paremmin.
Kasasta näyttäisivät puuttuvan oleellisesti Suomen kesään kuuluvat uikkarit, koska tokihan riparilla uidaan? Parkkonen tunnustaa pulahtavansa harvoin järveen, vaikka se suosittua ripareilla onkin. Hän jää mieluusti rannalle valvontatehtäviin, suuntaa aalloille suppilaudalla tai käyttää ajan muuhun.
– Jos vapaa-aikaa jää, hengähdän huoneessani omassa rauhassa ja kuuntelen vaikkapa musiikkia, hän sanoo ja viittaa kädellään seinän täyttävään cd-kokoelmaansa. Levyjä on vuosien varrella kertynyt muun muassa levyarvosteluita tehdessä.
Tämän papin matkakassista ei löydy sipsejä, karkkipusseja tai suklaapatukoita, koska niitä hän ei leireillä kaipaa.
– Itse en ole herkkujen perään, mutta riparilaisilla on monesti runsaat eväät matkassaan.
Leiri kestää yleensä maanantaista maanantaihin, ja konfirmaatiota vietetään sitten seuraavana sunnuntaina. Suositeltava ryhmäkoko on 25 osallistujaa, mutta ryhmät voivat olla isompiakin, jolloin yhteen hitsautuminen saattaa olla hitaampaa. Joka kerta tavoitellaan luontevaa ja iloista yhdessäoloa, ja välillä siinä onnistutaan tavallista paremmin. Sellaisina hetkinä syntyy syviä keskusteluita, oivalluksia ja elämän läpi kantavia muistoja.
Nuoret kuulevat mielellään kertomuksia Jeesuksen opetuksista, mutta kiinnostuvat muistakin aiheista. Muutama vuosi sitten pinnalla olivat parisuhdeasiat ja nyt pohdituttavat erityisesti taivaaseen ja helvettiin liittyvät teemat.
– Eräs nuori kertoi yllättyneensä, että Raamatun luomiskertomus ja tieteellinen näkökulma ovat sovitettavissa yhteen.
Ryhmäpaine alkaa tehdä tehtävänsä viimeistään, kun leiripäivät vähenevät.
Ripari on monelle nuorelle melkoinen tietopaketti uutta opittavaa, mutta jokainen on tähän mennessä suoriutunut läksyistään. Kymmenen käskyä, Isä meidän -rukous, uskontunnustus ja muut ulkoa osattavat sujuvat jossakin vaiheessa viikkoa, ja tarpeen mukaan suoritustapaa muunnellaan. Osaamisen voi osoittaa vaikkapa kirjoittamalla.
– Ryhmäpaine alkaa tehdä tehtävänsä viimeistään, kun leiripäivät vähenevät, Parkkonen hymähtää.
Rippikoulun ytimestä löytyy kuitenkin kristinuskon perussanoma, jonka Parkkonen toivoo jokaisen riparinuoren vievän mukanaan.
– Soisin nuoren oivaltavan, että hän on Jumalan kuva ja sellaisenaan arvokas. Jumala kannattelee elämän varrella, ja Jeesuksen vuoksi pelastusta ei tarvitse ansaita. Armon ja luottamuksen varaan on hyvä rakentaa.
Muistan, että hauskaa oli, ja suuntasinkin leirin jälkeen isoseksi.
Omasta riparistaan 19 vuotta sitten Parkkonen muistaa kesähelteellä lämpövuorisaappaisiin pukeutuneen kanttorin. Vaikuttavan muistijäljen jätti myös parisuhdeväkivallan seurauksena sokeutunut nainen, joka kävi kertomassa kokemuksistaan.
– Muuten muistan, että hauskaa oli, ja suuntasinkin leirin jälkeen isoseksi.
Rippikoulu on kokemuksena aina ainutkertainen, ja sen suurin anti on yhteinen tekeminen. Työntekijät rakentavat parhaansa mukaan kannustavaa ilmapiiriä, jossa kiusaamista tai toisen vähättelyä ei sallita, ja jokainen saa olla oma itsensä. Osallistujat luovat osaltaan leirin kokonaisuutta.
– Nuorena kesäteologina painotin oppisisältöjä. Nykyisin toivon, että jokainen nuori tuntee olonsa hyväksi ja turvalliseksi.
Jaa artikkeli: