Jaana Mäkinen syöttää tulipesään suuria, komeita koivupöllejä. Alkukesä suorastaan tulvii ovista ja ikkunoista sisään. Aurinko kuumentaa etuterassia ja pikkulintujen liverrys tunkeutuu seinien läpi, pukuhuoneeseen ja löylytilaan saakka.
Ollaan Hakalan saunassa, Halssilan idyllisellä puutaloalueella.
– Eikös olekin aivan ihana miljöö? Mäkinen huokaa ja sulkee onnellisen näköisenä tulipesän luukun.
Muinaisten maakuoppiin tehtyjen löylytilojen ajoista on tultu pitkä matka nykypäivään, jolloin kesäiltoja ihastellaan ja ihmetellään mitä erilaisimmissa löylyhuoneissa.
Yleisten saunojen kierroksemme ensimmäinen kohde, Hakalan sauna, löytyy korkealta paikalta kaupunkia, aivan Jyväskylän Halssilanrinteen metsikön reunalta.
Halssilassa. Hakalan saunan historia ulottuu vuoteen 1950.
Yläkaupungin saunaseuraan kuuluva Jaana Mäkinen on saapunut lämmittämään kiuasta vieraita varten. Yhdistys vastaa Hakalan yleisen saunan toiminnasta.
– Käyn täällä vähintään kerran viikossa laittamassa puuta pesään ja samalla ottamassa löylyt. Tulee hyvä olo, kun saa hommailla puukiukaan kanssa ja vaihtaa ajatuksia erilaisten ihmisten seurassa, Mäkinen hymyilee.
Hakalan kaltaisia yleisiä saunoja oli ennen vanhaan Jyväskylässäkin useita. Etenkin työväestö tarvitsi yhteisiä löylytiloja, sillä kodit olivat ahtaita ja paloturvallisuus heikkoa. Hakalan saunan historia ulottuu vuoteen 1950, jolloin kivääritehtaan työntekijä, “saunamajuriksikin” tituleerattu Albin Hakala perusti sen yleiseksi saunaksi.
Yksityiskoteihin rakennetut sähkösaunat ja suomalaisen yhteiskunnan yksilöllistymiskehitys päättivät yleisten saunojen kultakauden. Hakalan saunakin suljettiin lopulta vuonna 1991.
Jaana Mäkinen haaveili pitkään yleisen saunan paluusta.
– Asuin aiemmin Halssilassa ja heitin silloin tässä talossa asuneille ohi kulkiessani, että tehän voisitte perustaa tänne yleisen saunan.
– Vuosien poissaolon jälkeen muutin takaisin ja huomasinkin ilokseni, että Hakalan sauna oli avattu uudelleen.
Yläkaupungin saunaseuralla oli alun perin tarkoitus perustaa yleinen sauna yhdistyksen nimen mukaisesti yläkaupungille. Mutta kun sopivaa ei löytynyt, päätettiinkin jatkaa Albin Hakalan perinteitä Halssilassa.
Millaiset löylyt Hakalan kiuas tarjoaa?
– Tänne saa kaikenlaisia löylyjä, niin mietoja ja leppoisia, jollaisista itse pidän, tai sitten lähes sata-asteisia, joissa alan ammattilaiset viihtyvät, Jaana Mäkinen naurahtaa.
Testissä kiuas toden totta jakaa höyryn nopeasti eri puolille noin 5–10 hengen saunatilaa. Missään kohtaa lauteita löyly ei korvenna korvia, vaan saunoja saa nauttia rauhassa ikkunasta näkyvistä maisemista. Ne tarjoavat näkymän Halssilan puutalojen kattojen ylle.
Keskikaupungin silhuettikin erottuu hienosti.
Kun puhutaan suomalaisista saunoista, savusaunoja ei voi ohittaa.
Perinteinen kylpemismuoto on saanut hulppeat puitteet Laukaan Tupaswillassa, jonne perheyritys on perustanut omien sanojensa mukaan peräti ”maailman suurimman savusaunan”.
jonka lämmitys kestää viisi tuntia.
Suuren hirsirakennuksen vilvoittelupaikalla Mari Lonka paistaa makkaraa ja tarjoilee virvokkeita.
– Joskus on kokeiltu, miten paljon saunaan mahtuu yhtä aikaa porukkaa. Suurin määrä on ollut 160 saunojaa, jotka toki istuivat tosi tiiviisti lauteilla toisissaan kiinni, Lonka valaisee.
Tupaswillan savusaunan suihkutiloista avautuu ovi, jonka takaa paljastuu jyhkeä jättiläiskiuas. Valoa ei ole paljon, vain muutama lamppu siellä täällä. Massiiviset lankkuportaat vievät yläkertaan, josta löytyy varsinainen löylytila.
Pikimusta yläkerta on jännittävä paikka. Vastapuolella istuvien kasvoja ei erota juuri lainkaan. Mutta ajatuksiin paikka vie vaivatta, ja hiljentymiseen hikoilun lomassa.
portaat vievät pikimustaan yläkertaan
Ensin tuntuu kuin lauteilla voisi viivähtää pidempään, mutta sitten Maailman Suurin näyttää voimansa ja hyvästelee muutaman vedenheittokerran jälkeen vilvoittelemaan.
Mari Lonka kertoo ulos tulleelle vilvoittelijalle, että Tupaswillan savusaunassa on vietetty joskus jopa häitä.
– Onhan se toki melkoinen näky. Hääpari ja -vieraat uikkarisillaan lauteilla ja papilla on liperit kaulassa ja uimahousut jalassa, Lonka kuvailee.
jopa häitä.
Suihkuvesi jättiläiseen johdetaan läheisestä Vinninlammesta ja se lämpiää hakkeella. Saunan lämmitys kestää viisi tuntia.
Löyly tuntuu aluksi kuumemmalta, kunnes siitä alkaa tulla sitten leppoisampaa.
– Isäni Erkki Kauppinen rakensi tämän, yhdistellen eri rakennusten seinähirsiä. Osa on 1700-luvulta ja pukuhuoneen kohdalla on hirsiä myös Muuramen pappilan piharakennuksesta, Lonka taustoittaa.
Saunan pukuhuoneessa hiljentyvät juuri löylyistä tulleet Timo Ahonen ja Hilma-tyttö.
– Kosteus viipyy savusaunassa pitkään, siitä tykkään. Ja hiljaisuudesta, en ole höpöttävää tyyppiä, varsinkaan saunassa, jossa haluan kylpeä rauhassa, toteaa Ahonen lyhyesti.
Taas suhahtaa vesi kuumille kiville. Kostea höyry leviää ympäri huonetta.
Maisema on vaihtunut urbaanimpaan ympäristöön. Toisella puolella on kauppakeskus, toisella Kankaan alueen upouusia kerrostaloja.
Rakennus sentään on vanha.
Eevi Sihvonen sanoo arvostavansa
sitä, että saunassa osataan myös
rauhoittua.
– Kankaan saunan rakennus on reilusti yli satavuotias ja alun perin tässä talossa on toiminut Kankaan tehtaiden hevostalli. Sen jälkeen muun muassa palokunta ja vasta viimeiset neljä vuotta sauna, kertoo Kankaan saunan kesäkahvilayrittäjä Eevi Sihvonen.
Kankaan saunan loihti esille omistaja Petri Pietikäinen, joka pyörälenkillään bongasi alueelta sopivan rakennuksen korttelisaunalle, ja on antanut kesän ajaksi sen toiminnan itsenäisten yrittäjien pyöritettäväksi.
– Isommassa saunassa saa lempeät ja rauhoittavat löylyt, kun pienempi taas on napakampien antaja, kuvailee Sihvonen.
Kahvilakoira Nuppu on sekin harrastanut saunomista.
– Joskus se piipahtaa kotona kanssani löylyttelemässä, paljastaa Sihvonen.
Testissä sähkökiukaalla varustettu, suurempi löylytila paljastuu todellakin leppoisaksi tapaukseksi. Kun tila on iso, edes sähkökiuas ei tee ilmasta lainkaan kuivaa, kuten joskus pienissä kerrostalojen kotilöylyissä.
Myös kiviset lauteet ovat virkistävä kokemus, eivätkä niin kuumat kuin joskus puusta tehdyt kovien löylyjen aikaan.
Eevi Sihvonen sanoo arvostavansa sitä, että saunassa osataan myös rauhoittua.
– Minusta se on tärkeää, että jokainen voi olla oma itsensä. Jos ei halua puhua ja hölistä, saa olla ihan hiljaakin ja vain nautiskella lämpimänkosteasta tunnelmasta, Sihvonen pohtii.
Vesistöä Kankaan saunan vierellä ei ole, mutta vilvoittelu mahdollistuu yhden hengen kylmävesialtaassa, joka on saunan päälle melkoisen virkistävä kokemus.
kylmävesialtaassa tai leppeässä kesätuulessa
terassilla.
– Itse tykkään istua siellä ehkä noin minuutin, mikä kyllä tuntuu aika pitkältä ajalta, Sihvonen naurahtaa.
Neljäasteisessa vedessä istuminen vastaa melkein avantouintia. Sekunnit kuluvat todellakin hitaasti, minkä jälkeen vilvoitteluterassilla viileässä kesätuulessa on raukean huojentunut olo.
Jyvässeudun saunakierroksemme päättyy tällä erää Muurameen. Maaseutuyritys Kivitaskussa on erikoinen Haikusauna, joka on savusaunan ja perinteisen puusaunan yhdistelmä.
Hybridisaunan kiukaan päällä on rosterista tehty huuva, joka ohjaa valtaosan savusta hormin kautta ulos. Savu kuitenkin valtaa löylytilan lämmityksen aikana, mikä antaa paikalle perinteisen savusaunan tuoksun.
Testi Kivitaskussa tapahtuu kuitenkin paljon pienemmässä paikassa, joka sijaitsee kauniissa koivikossa, vain parin metrin päässä rantaviivasta. Emäntä Mella Nousiainen opastaa vieraat niin sanottuun kärrysaunaan eli vanhaan, ruskeanväriseen Astral-asuntovaunuun.
– Meidän pojathan ne tämän keksivät, kehittivät ja tuunasivat, asuntovaunun saunaksi, pyörittelee Nousiainen vieläkin päätään.
– Kun pojat olivat nuorempia, he kiinnittivät kärrysaunan auton perään ja saunoivat siinä festarialueillakin.
Haiku- ja kärrysaunoissa on Nousiaisen mukaan käynyt suomalaisten lisäksi kansainvälistä porukkaa, jopa vieraita eksoottiselta Havaijilta saakka.
Tunnelmaltaan saunominen on hänestä lähes poikkeuksetta mutkatonta puuhaa, oli lauteilla sitten kotimaista tai ulkomaista elävää.
– Vaikkei löylyihin mennessä tuntisikaan kanssasaunojaa, niin sieltä pois tullessa ollaan yleensä jo parempia tuttuja. Ja hirveä pulina sieltä saunoilta yleensä kuuluu ja sen jälkeen kaikki höyryävät hyväntuulisina ulos, Nousiainen kuvailee.
Kärrysaunan mittari vaeltelee 95–85 celsiusasteen välillä. Pukuhuoneessa olisi aurinkokennolla toimiva asuntovaunuradiokin, mutta tällä kertaa saunomiseen otetaan mukaan hiljaisuus ja suomalaisen luonnon äänet.
Aurinko osuu löylyveteen metallisessa kylpyvatissa ja heijastaa kattopaneeliin jännää väreilyä.
Kohahdusta seuraa hetken kivien vikinä. Ulkoa kuuluu sorsien kvaakatus.
Alkukesän vesi ei ole vielä lämmennyt liiaksi, mutta sinne on asuntovaunun löylyistä viileää ja mukavaa pulahtaa.
Mietin, miten tätä suomalaisille niin rakasta rituaalia selittäisi ulkomaalaisille.
Vaikka kesä olisi kuumakin, niin suomalainen haluaa silti hikoilla lisää ja laittaa vaan pökköä pesään.
Keski-Suomen saunamaakuntaviikkoa vietetään 3.–9.6.2024.Jaa artikkeli: