Kouvolan diakoniatyön vapaaehtoisista vastaavalla diakonilla, Tiia Rantasella on hyviä uutisia. Huhtikuussa alkaa ulkoiluystäväkoulutus, johon tervetulleita ovat niin ihmiset kuin eläinystävätkin. Martti Ylätupa ja kolmevuotias shetlanninlammaskoira Moona ovat jo koulutuksen käyneitä, kokeneita ulkoiluystäviä.
Diakoni Tiia Rantanen siunattiin virkaansa 4. helmikuuta Käpylän kirkossa. Syyskuussa Kouvolan seurakunnassa aloittaneelle hetki oli ihana sekä juhlava. –Sainhan työlleni Jumalan tuen ja turvan.
Parasta työssä on ihmisten kohtaaminen
Yhteisvastuukeräys kuuluu kirkon diakoniatyöhön, jota kuvaillaan rinnalla kulkemiseksi, kohtaamisiksi, ilojen ja surujen jakamiseksi, kokonaisvaltaiseksi auttamiseksi.
Seurakunnissa sitä tekevät diakonit ja diakonissat eivät kysy vakaumusta tai kirkkoon sitoumusta. Apu on tarkoitettu kaikille, joita elämä koettelee – yksinäisyytenä, sairautena, suruna tai talouden, päihteiden, väkivallan aiheuttamina ongelmina. Apu on maksutonta ja moninaista: hengellistä, henkistä, fyysistä, aineellista … ja yhä hämmästyttävän vähän tunnettua.
Miten apu ja sen tarvitsijat löytävät toisensa?
– Taloudellinen tuki tavoittaa usein myös muun avun ulkopuolelle pudonneet, toteaa Tiia, 32, jolle työssä parasta on ihmisten kohtaaminen.
– Ja vapaus tehdä sitä omalla persoonallaan.
Työn hengellisyys on erityisen tärkeää lapsesta asti seurakunnan kuin kodikseen tunteneelle Tiialle.
Luottamus syntyy pikkuhiljaa
Hän tietää jo rukouksen monelle korkeaksi kynnykseksi, ja kysyykin aina, miltä yhdessä rukoilu tuntuisi. Ketään ei pakoteta mihinkään.
On iso askel tulla puhumaan asioistaan vieraalle ihmiselle. Tiia varaakin tapaamisiin aikaa ja tilaa rauhaisille hetkille. Kysyy aluksi, mitä kuuluu. Antaa ihmisen kertoa sen, mikä hyvältä tuntuu.
– Ottaa aikansa nähdä ihminen kokonaisvaltaisesti. Ongelmatkin ovat usein syviä ja pitkäkestoisia.
On mahdotonta tietää, mitä taustalla on. Joskus paineet purkautuvat ryöppyinä, aina kemiat eivät kohtaa. Tiia toteaa asiakkaan voivan myös vaihtaa työntekijää. Sama pätee diakonian vapaaehtoisiin, jotka kuuluvat Tiian vastuulle.
On haastavaa löytää vapaaehtoisia aikana, jona erityisesti arvostetaan omaa aikaa, mutta:
– Mukaan voi tulla oman tilanteen ja vahvuuksien mukaan. Ja tukea on aina tarjolla.
Somestakin saa apua
Diakoniaan tulee pyyntöjä esimerkiksi juttu- tai ulkoiluseuraksi. Ihmiset ovat liikuttavan kiitollisia saadessaan apua, vaikka ulos pääsemiseen.
Vapaaehtoisrekisteristä vastaava Tiia yrittää ohjata oikeat ihmiset toistensa luo.
– Ensimmäisellä tapaamiskerralla lähden vapaaehtoisen mukaan, ja aina välillä kyselen, miten sujuu.
– Minulle voi myös kertoa, jos vapaaehtoiselle tulee huoli asiakkaasta.
Diakoniatyön tuorein tulokas sai vastuulleen myös somen, jonka käyttöönotto ja kehittäminen ovat vasta alussa.
Verkossa kohtaaminen voi auttaa heitä, joita sosiaaliset tilanteet pelottavat, mutta Tiia muistuttaa somen olevan vain alusta vailla tietoturvaa. Kovin henkilökohtaisia asioita siellä ei kannata jakaa.
Diakoniatyöhön saa yhteyden puhelimitse ja sähköpostitse. Työntekijöiden yhteystiedot löytyvät muun muassa kirkon sivuilta.
Siemenestä suuremmaksi
Koetaanko diakonian apu yhä jotenkin leimaavaksi? Tiia toteaa varmasti kaikkien kohtaavan elämässään vaikeuksia.
– Ne eivät tee kenestäkään muita huonompaa. Olemme kaikki erilaisia, mutta jokainen yhtä tärkeä ja arvokas.
Auttamistyössä vastaan tulee riittämättömyyden hetkiä, joina Tiia yrittää muistaa, että pienikin apu on siemen, josta voi kasvaa suurempaa.
Yksinäinen avuttomuus ei ole hänelle vierasta. Kolme vuotta sitten Tiia menetti äitinsä. Rajattu aika ja rajalliset voimat jakautuivat puolivuotiaan esikoisen hoidon ja oman äidin saattohoidon kesken.
Hän kiittää saaneensa silloin tukea läheisiltään, mutta kaikkea ei heillekään voi kaataa. Tiia ammentaa lohtua kirjoittamisesta ja luonnosta.
Entä he, joilla ei ole ketään tai voimia tehdä mitään!
Tämän muistaminen tekee työstä merkityksellistä. Tämä myös sai imatralaistytön jatkamaan geronomin opinnoista diakoniksi 2016. Tuon ajan sijaisuus Kouvolassa vaihtui vakinaisuudeksi, josta kahden pojan äiti on kiitollinen, mutta yrittää muistaa rajansa. Ja jää keväällä neljäksi kuukaudeksi hoitovapaalle.
Haluaisitko olla avuksi ja iloksi?
Tule mukaan ulkoiluystäväksi!
Vapaaehtoiset ulkoiluystävät tarjoavat tukea ja seuraa ulkoiluun. Ulkoiluystäväksi voi ryhtyä myös oman koiransa kanssa.
Ulkoiluystäväksi iäkkäälle -koulutus:
9.4.2024 klo 16.30-19.30
Kouvolan seudun Muisti ry:n tilat, Hallituskatu 7 B, 4. krs.
Koiranomistaien kanssa sovitaan lisäksi erillinen tapaaminen, johon koirat otetaan mukaan.
Lisätietoa ja ilmoittautuminen 5.4. mennessä p. 040 526 2298 tai verkossa:
www.lyyti.in/uy_kouvola_09042024
Koulutuksen järjestävät Kouvolan seurakunta ja Kouvolan seudun Muisti ry.
Jaa artikkeli: