Jossain tuolla on melkein pakko olla ryhmä, joka juonittelee minua tai meitä vastaan. Näin uskoo moni. Helsingin yliopiston aivotutkijan Jukka Häkkisen mukaan salaliittoteorioihin uskominen on ihmismielelle luontaista, ja tästä syystä salaliitot myös koetaan kiinnostaviksi.
Teoriat yhdistävät usein ajassa liikkuvia kysymyksiä suoraviivaisiksi vastauksiksi. Samalla niiden mukaisiin johtopäätöksiin pääseminen edellyttää monimutkaisten, joskus hullunkuristenkin, väitteiden hyväksymistä. Klassinen salaliittoteoria väittää, että suljettujen ovien takana on porukka, joka vehkeilee jotain turmiollista juuri sinun pääsi menoksi.
Aivomme on rakennettu niin, että salaliittoihin uskominen on melko vaivatonta.
– Salaliittouskomusten yleisyyttä selitetään usein harhaisuudella tai ajattelun laiskuudella. Mutta tosiasiassa aivomme on rakennettu niin, että salaliittoihin uskominen on ihmisen ajatteluprosesseille melko vaivatonta toimintaa, sanoo Häkkinen, joka on perehtynyt salaliittoteorioihin aivotutkimuksen lisäksi myös psykologian näkökulmasta.
Häkkisen mukaan tutkimusnäyttö tukee sen vuoksi ajatusta, että kukaan meistä ei ole suojassa salaliittoteorioilta. Uskominen teoriaan ikävästä tahosta, joka koettaa tehdä meille myhkäisesti pahaa, on mahdollinen kaikenlaisille ihmistyypeille, siis monenlaisista eri sosioekonomisista olosuhteista ponnistaville.
Illuusio salaliittoteorioiden yleisyydestä saattaa osittain johtua siitä, että niistä uutisoidaan paljon.
– Ei tarvitse olla myöskään minkään äärilinjan edustaja, äärioikealla tai -vasemmalla, voidakseen omaksua salaliiton selityksen, Häkkinen selvittää.
Salaliittoteorioiden sanotaan elävän ja voivan tällä hetkellä hyvin. Mutta onko niihin uskominen lisääntynyt?
Jukka Häkkisen mukaan ei välttämättä.
– Illuusio salaliittoteorioiden yleisyydestä saattaa osittain johtua siitä, että niistä uutisoidaan paljon. Erityisesti hullunkuriset teoriat saavat suhteettoman paljon julkisuutta. Niitähän on tosi kiinnostavaa lukea.
Helsingin yliopiston teologian tutkija ja Jyväskylän seurakunnan pastori Miikka Tarpeenniemi on perehtynyt salaliittoihin. Hän sanoo, että nykyajan informaatiotulvassa salaliittoteorioiden tunnistaminen voi olla haastavaa.
Kun käydään läpi historiallista aineistoa, on havaittu, että melko lailla samat väittämät elivät ennen kuin tänäkin päivänä.
– Tuntuu, että yksittäisten kysymysten äärelle on nykyajan hektisessä arjessa aika haastavaa pysähtyä. Lähtökohtaisesti kuitenkin jokaisen itsenäisesti ajattelevan ihmisen on hyvä osata olla kriittinen ja tarkistaa epäilyttävä tarina muista lähteistä.
– Salaliittoteorialta haiskahtava tarina voi syntyä toki myös ihan inhimillisen erehdyksen tai virheen seurauksena. Tietoa jakavalla taholla on silloin vastuu väärän tiedon korjaamisesta.
Viime aikoina on ryhdytty tekemään enemmän tutkimusta siitä, uskottiinko salaliittoihin menneisyydessä vähemmän kuin viimeisten vuosien aikana.
– Kun käydään läpi historiallista aineistoa, on havaittu, että melko lailla samat väittämät elivät ennen kuin tänäkin päivänä, Jukka Häkkinen sanoo.
Yleistymisoletus voi johtua tutkijan mukaan myös siitä, ettei aiheen historiaa tunneta tarpeeksi. Häkkinen viittaa Yhdysvalloissa tehtyihin havaintoihin, joiden mukaan tutut teemat, kuten epäilyt vaalivilpistä ja poliittisten vastustajien vehkeilystä, ovat eläneet amerikkalaisessa yhteiskunnassa jo pitkään.
– Amerikassa väitettiin jo 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa useita vaaleja väärennetyiksi. Huhuttiin jonkin salaisen ryhmän, kommunistien tai konservatiivisten ainesten, havittelevan koko maan muuttamista omannäköisekseen. Salaliiton kautta, tietenkin.
– Viime vuosikymmeninä internetin ja sosiaalisen median yleistyminen ovat toki tehneet ”samanmielisten” yhteisöjen syntymisen helpommaksi, mikä mahdollistaa myös salaliittoteorioiden leviämisen aiempaa nopeammin ja tehokkaammin.
Usko selän takana vehkeilyyn saa käyttövoimaansa useimmiten siitä, kun kuulemastaan teoriasta kiinnostunut alkaa etsiä sitä tukevia ”hiljaisia signaaleja”. Niitä saatetaan hakea esimerkiksi sosiaalisesta mediasta, keskustelupalstoilta tai uutisjuttujen rivien väleistä.
Kun malli tai teoria on luotu, siitä luopuminen on henkisesti vaikeaa.
– Melkein kaikkialta voi löytää yksityiskohtia, jotka vaikuttavat tukevan teoriaa, Häkkinen naurahtaa.
Tutkijan mukaan aivot yhdistelevät näitä hajatietoja yhtenäisemmiksi kimpuiksi tai suuremmiksi tarinoiksi sen vuoksi, että ihmisen on luontaisempaa uskoa järjestykseen kuin sattumaan.
– Aivomme haluavat epätoivoisesti rakentaa ehjän mallin ja teorian maailmasta, myös silloin kun tietoa on vähän tai tilanne on epäselvä.
– Kun malli tai teoria on puolestaan luotu, siitä luopuminen on henkisesti vaikeaa. Tarvitaan paljon vastaevidenssiä, näyttöä ja todisteita, jotta siitä suostutaan irtautumaan ja se hylätään.
Kun Vatikaani korjasi kuolintiedotetta, homma levisi käsiin
Teologian tutkija Miikka Tarpeenniemi on perehtynyt erityisesti katoliseen kirkkoon liittyviin salaliittoteorioihin. Katolisesta kirkosta on hänen mukaansa kehitelty huomattavasti enemmän salaliittoteorioita kuin luterilaisista kirkoista.
– Ehkä se johtuu siitä, että katolisella kirkolla oli suurimpana kristillisenä kirkkona hyvin vahva jalansija länsimaisessa kulttuurissa ja yhteiskunnissa aina 1900-luvun lopulle asti, tutkija sanoo.
– Ja ovathan paavit olleet myös vahvoja poliittisia vaikuttajia, mikä on todennäköisesti helpottanut heidän ja Vatikaanin näkemistä salaliittojen osatekijöinä.
Salaliittoteorioiden vähäisyys Suomen luterilaisen kirkon piirissä selittyy Tarpeenniemen mukaan myös sillä, että sisäinen vallankäyttö siellä on ollut värittömämpää kuin katolisuudessa.
– Katolisen kirkon menneisyydestä löytyy likaista valtakamppailua ja vaikeista asioista vaikenemista, jotka ovat olleet ilman muuta omiaan ruokkimaan uskomuksia juonitteluista.
Vatikaanista tiedotettiin ensin valheellisesti paavin kuoleman yksityiskohdista.
– Jotkut Vatikaani-asiantuntijat ovat arvelleet, että paavinkirkkoon liittyy paljon salaliittoteorioita myös sen vuoksi, että kirkkovaltio sijaitsee keskellä Roomaa ja koska italialaiset tykkäävät mehustella juoruilla.
Tarpeenniemen mukaan monen aktiivisen salaliittoteorian perustana on käsitys, jonka mukaan jokin ylempi auktoriteetti tai instituutio, kuten valtio tai kirkko, pimittävät totuuksia ja antavat vääristeltyä tietoa julkisuuteen.
– Jos jokin julkisuuteen annettu tieto osoittautuu sitten vääräksi tai jotakin tietoa korjataan, salaliittoteoreetikot iskevät siihen kiinni.
– Näin kävi esimerkiksi, kun paavi Johannes Paavali I menehtyi vuonna 1978. Vatikaanista tiedotettiin ensin valheellisesti paavin kuoleman yksityiskohdista, kuten kuka ruumiin löysi, mitä paavilla oli ollut käsissään ja mikä oli todennäköisin kuolinsyy.
Ensimmäisen version mukaan paavin ruumiin löysi miespuolinen sihteeri, koska ei haluttu kertoa, että paikalle osui ensimmäisenä nunna.
– Kun Vatikaani sitten korjasi kuolintiedotetta julkisuuteen, levisi homma käsiin ja salaliittoteoriat lähtivät elämään omaa elämäänsä.
Jaa artikkeli: