Petri ompeli Antille kasukat ja diakonialle stolat

Kappalaisen ompelutaidot pääsevät
Kokkolan kirkon liturgisissa vaatteissa esiin.

Kokkolan suomalaisen seurakunnan kappalainen Petri Kasari on taitava käsistään. Nyt hänen ompelutaitonsa pääsevät Kokkolan kirkon uusissa alttarivaatteissa esiin.

Kasarin käsissä syntyi oppilaitospastori Antti Björklundille helpompikäyttöiset kasukat, kirkkovuoden kaikissa liturgisissa väreissä mustaa lukuun ottamatta.
– Idea lähti oikeastaan Antilta, joka tarvitsi helppokäyttöisen kasukan. Ompelin hänelle kaksi kääntö-kasukkaa, vihreä-violetin sekä puna-valkoisen, jotka esteettöminä istuvat myös hyvin pyörätuoliin.

Kasarin käsitöissä on muitakin mielenkiintoisia yksityiskohtia. Esimerkiksi vihreä-violetti -kasukan etupuolen koristenauhassa on kaula-aukon alla pieni kuja mikrofonia varten.
– Ihmettelen, että kukaan muu ei ole aiemmin keksinyt tehdä papille kasukkaan mikrofonikujaa, Kasari hämmästelee.

Idea helppokäyttöisistä kasukoista lähti Antti Björklundilta, Petri Kasari (takana) kertoo. Samalla hän ompeli seurakunnan diakoniatyöntekijöille kääntöstolat, joissa on kaikkiaan neljä liturgista väriä.

Ihmettelen, että kukaan muu ei ole aiemmin keksinyt tehdä papille kasukkaan mikrofonikujaa.

Petri Kasari

Sekä Antti Björklundin kaksi kääntö-kasukkaa, että diakoniatyöntekijöille ommellut kääntö-stolat voidaan käyttää molemmin puolin. Vihreän kasukan kääntöpuoli on violetti ja valkoisen kasukan toinen puoli punainen. Vain musta puuttuu.
– Mutta sitä käytetään kirkkovuoden aikana harvoin, vain pitkänä perjantaina ja sitä seuraavana hiljaisena lauantaina, Kasari tarkentaa.

Petri Kasari ompeli kasukat villasta, samasta materiaalista kuin muutkin Kokkolan kirkon kasukat on tehty.
– Olen tavoitellut kasukoiden yhteensopivuutta alttarivaatteiden kanssa. Kokkolan kirkon alttarivaatteessa on viinipuuaihe, kasukoissa köynnös, Petri Kasari avaa.

Sertifikaatti kertoo, ettei tuotanto ole ollut epäeettistä.

Petri Kasari

Kasukoiden ja myös diakoniatyöntekijöille ompelemiensa stolien materiaali on valmistettu Intiassa sertifioidusta kierrätysvillasta.
– Sertifikaatti kertoo, ettei tuotanto ole ollut epäeettistä, Kasari huomauttaa.

Kasukoiden etumuksessa on pystysuora koristenauha ja selänpuolella risti.
– Tämä jäljittelee kasukkatyyppiä, joka oli tavallisin Suomessa keskiajalla – tai ainakin niissä kasukoissa, jotka ovat säilyneet nykyaikaan asti, Petri Kasari kertaa.
– Kasukassa on niin sanotut siipihihat, joiden idea on keskiaikaisesta vaatteesta eli houcesta. Houce oli erityisesti pyhiinvaeltajien ja oppineiden käyttämä vaate, Kasari kertoo.

Diakoniatyöntekijöille ommeltu stola on kasukkaakin kaleleonttimaisempi. Yhdessä stolassa neljä liturgista väriä sekä neljä erilaista symbolia. Lisäksi stolan sisään on ommeltu magneettikiinnitys.
Kasarin ompelemissa stolissa olevat symbolit ovat risti, XP, ristin ääriviivat sekä kyynel.

– Vihreän stolan risti on tavallinen kreikkalainen risti, arkinen perusversio. Purppuraisessa stolassa saavutaan paaston aikaan ja katsotaan edessä olevaan juhlaan ja valkoiseen väriin: Kristuksen ihmiseksi tulemiseen ja ylösnousemukseen. Siksi Purppuraan on kirjottu XP-yhdistelmä, sanan Kristus alkukirjaimet. Näin kirjonta kehottaa paastoa viettävää kiinnittämään katseensa Kristukseen. Kuvio on muita pienempi, sillä paaston aikaan kuuluu vaatimattomuus, Petri Kasari kertoo.

Katso: sorrettujen kyyneleet! Ei ole heillä lohduttajaa.
Katso: sortajien väkivalta! Eikä lohduttajaa ole. 

Saarnaaja 4:1

Valkoisessa stolassa taas kuvioksi on kirjailtu tyhjä risti, joka julistaa Kristuksen voittoa.

Punaisen stolan innoittajana Kasarilla on ollut Saarnaajan kirja.

– Katso: sorrettujen kyyneleet! Ei ole heillä lohduttajaa. Katso: sortajien väkivalta! Eikä lohduttajaa ole. (4:1)r
– Kuvio viittaa myös niihin kahteen tilanteeseen, joissa punaista käytetään: Helluntain tulenlieskoihin (Apt 2:3: He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat itse kunkin päälle) ja marttyyrien vuodattamiin veripisaroihin (Apt 22:20: kun Stefanoksen, sinun todistajasi, veri vuodatettiin; Ilm. 16:6: He ovat vuodattanet pyhien ja profeettojen verta), Kasari kertaa.
– Maallinen tuli kohoaa ylös ja maalliset kyyneleet ja veripisarat vuotavat alas. Mutta Hengen lieskat laskeutuvat meidän kurjuuteemme ja kyyneleet ja veripisarat kohoavat ylös Jumalan eteen. Siksi aikojen lopulla hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen (Ilm 21:4), hän lisää. ​

Stolaa käyttävät piispat, papit ja diakonit

Stola on läntisissä kristillisissä kirkoissa erityisen hengellisen viran tunnus ja symboloi Kristuksen ikeen kantamisesta.
Se tunnetaan liturgisena asuna jo 300-luvulta. Sen alkuperä on tuntematon. Alkukirkossa siitä käytettiin nimitystä orarion, jota nimeä edelleen käytetään ortodoksisissa kirkoissa. Orarion-nimityksen alkuperäksi on oletettu latinan sanaa os (suu), ja orarion olisi siten ollut suun kuivaamiseen tarkoitettu liina. Toisen teorian mukaan stola on tullut käyttöön roomalaisesta virkamiehen virkamerkin käytöstä. Stolaa käytettiin keskiajalla messussa ja joissakin muissa jumalanpalveluksissa. 1200-luvulla yleistyi tapa, että pappi kantoi stolaa ristissä rinnan yli. Tästä tavasta on mainintoja jo 600-luvulta.

Pappisvihkimyksessä piispa pukee vihittävälle stolan. Se on siten papin virkamerkki ja papin tulisi pukea stola itse ilman, että joku toinen (esimerkiksi suntio) avustaa häntä.
Stolaa käyttävät piispat, papit ja diakonit. Stola on muutaman senttimetrin levyinen ja noin 2,5 metrin pituinen nauha. Se kulkee niskan takaa ja laskeutuu papilla ja piispalla edestä alas vapaasti ja suoraan. Samaan tapaan stolan pukevat myös katoliset ja anglikaanit sekä useimmat luterilaiset. Stola voidaan pukea edestä myös ristiin.
Pappien lisäksi myös diakonit voivat käyttää stolaa. Diakonit pukevat sen vasemman olkapään yli oikealle sivulle.
Piispa, pappi ja diakoni käyttävät stolaa aina liturgisissa tehtävissä alban tai kuoripaidan, rökliinin kanssa.

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa diakonit eivät ole perinteisesti käyttäneet stolaa, koska diakonin tehtävää ei ole pidetty kirkon erityisen hengellisen viran osana. Nykyään stolan käyttö on kuitenkin tietoisesti elvytetty, silloin kun diakoni palvelee messussa tai muissa jumalanpalveluksissa.

Stolan väristä käy ilmi kirkkovuoden aika

Stola noudattaa Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa normaalia kirkkovuoden liturgisten värien vaihtelua.

Viisi liturgista väriä

Kirkkovuoden värejä kutsutaan myös liturgisiksi väreiksi. Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa käytetään viittä liturgista väriä: valkoista, punaista, vihreää, violettia tai tumman sinistä ja mustaa.
Liturgiset värit ilmentävät kirkkovuoden pyhien aiheita. Pyhäpäivän liturgista väriä käytetään yleensä koko seuraavan viikon ajan.

Valkoinen kuvaa iloa, kiitosta, puhtautta ja autuutta. Se on myös Jumalan, Kristuksen, taivaan enkelien ja pyhien symboli. Valkoista käytetään kirkkovuoden suurina juhlapäivinä kuten jouluyönä ja joulupäivänä, pääsiäisyönä ja pääsiäispäivinä sekä loppiaisena ja mikkelinpäivänä. Valkoisen rinnalla voidaan käyttää myös hopean ja kullan värejä.

Punainen on Pyhän Hengen, veren, tulen ja todistuksen väri. Punaista käytetään muun muassa helluntaina, pyhäinpäivänä sekä apostolien ja marttyyrien (esim. Stefanus ja Henrik) päivinä.

Vihreä kuvaa toivoa ja iankaikkista elämää, mutta on myös elämänvoiman ja kasvun väri. Vihreää käytetään loppiaisesta laskiaiseen sekä lähes kaikkina helluntain jälkeisen ajan pyhinä.

Violetti on katumuksen, odotuksen ja valmistautumisen väri. Sitä käytetään toisena, kolmantena ja neljäntenä adventtisunnuntaina sekä paastonaikana ja hiljaisella viikolla. Violetin rinnalla voidaan käyttää myös tummaa sinistä.

Musta on kuolemansurun ja katoavaisuuden väri. Sitä käytetään Jeesuksen kuolinpäivänä eli pitkäperjantaina ja sitä seuraavana hiljaisena lauantaina.

Miten pappi pukeutuu pukuunsa?

• Ensin hän pukee normaalipukunsa päälle alban.
• Alban päälle hän pukee stolan, jonka väri määräytyy kirkkovuoden tai kirkollisen toimituksen mukaan.
• Mikäli pappi on liturgina, ja kyseessä on myös messu, alban ja stolan ylle puetaan vielä messukasukka.
• Perinteisesti liturgisen asun eri osien pukemiseen liittyy rukous.

Lähteet: Hämeenlinna-Vanajan seurakunta, Wikipedia, evl.fi

Jaa artikkeli: