Mitä tarkoittaa Jeesuksen varoitus “En ole koskaan tuntenut teitä” (Matt. 7:23) maailmassa, jossa usko ja valta kietoutuvat yhteen? Tämä teksti pohtii, kuinka Raamatun sanoma haastaa tekopyhyyden ja kutsuu meitä toimimaan sorrettujen puolesta – ei imperiumien hyväksi. [Tämä kirjoitus sopii hyvin myös neljännen joulupäivän eli viattomien lasten päivän teemoihin. Betlehemin lastenmurha on liiankin totta myös tänään. suom. lisäys]

Neljännen adventin jälkeinen viikko on täynnä tiivistynyttä odotusta. Joulu on jo aivan lähellä, mutta aivan vielä emme ole perillä. Elämme välitilassa, jossa katse on jo kohti seimeä, mutta sydän on yhä matkalla. Juuri tämä hetki kutsuu meitä pysähtymään ja kysymään, millaisessa mielen asennossa odotamme Jeesuksen syntymää – ja millaiselle todellisuudelle olemme valmiit avaamaan itsemme.

Tammikuun alussa Lähetysyhdistys Kylväjä saa uuden johtajan, kun pitkäaikainen lähetystyöntekijä ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti Magnus Riska aloittaa uudessa tehtävässään. Riska astuu johtamaan järjestöä sen valmistellessa uutta strategiaa. Järjestön toimintaa määrittelee näky Jumalan valtakunnan etenemisestä erityisesti siellä, missä on vähän tai ei lainkaan kristittyjä. Tämä näky on tärkeä myös tulevalle lähetysjohtajalle.

Ensimmäiset suomalaiset lähetystyöntekijät saapuivat Ambomaalle nykyisen Namibian pohjoisosiin vuonna 1870. Nykyisin ylivoimaisesti kuuluisin näistä pioneeriläheteistä on ryhmän nuorin jäsen, Martti Rautanen. Hän työskenteli lähetyskentällä pisimpään, ihan elämänsä loppuun saakka. Muut tuon alkuperäisen lähettijoukon jäsenet ovat jääneet Rautasen varjoon, sillä suomalaisen lähetystyön historiaa koskeva tähänastinen tutkimus on painottunut Rautaseen ja hänen perintöönsä. Ei siis ole kumma, että moni lähetysystäväkään ei tiedä, kuka johti ensimmäisten suomalaisten lähetystyöntekijöiden työtä Ambomaalla. Tähän vaativaan tehtävään oli Suomen Lähetysseuran Helsingissä kokoontuva johtokunta nimittänyt nuoren Botolf Björklundin. Tämä käsillä oleva lyhyt teksti pyrkii pintapuolisesti valaisemaan Björklundin elämää ja tekoja muutaman hänen elämästään kertovan anekdootin kautta.

Marginaali on vanhastaan ollut se paikka, johon tehdään huomioita varsinaisesta tekstistä. Joskus marginaalissa oleva huomio on avannut myöhemmän lukijan havaitsemaan jotain oleellista itse tekstistä, jotain sellaista, joka muuten olisi jäänyt tajuamatta. Kolmannen adventin evankeliumi on marginaalien, syrjässä elävien vahva kommentti, jota ei kannata sivuuttaa.

Joulupukkikin saapui Arto Viitalan jakamalle ehtoolliselle. Joulujen ja pitkän uran muistot lämmittävät eläkkeelle ensi vuonna siirtyvää kirkkoherraa.

Mitä tapahtuu uskolle, kun ihminen sairastuu vakavasti? Sairaalapappi Niina Kari kävi omat kysymyksensä läpi, kun hänen puolisonsa sairastui syöpään.

Jyväskyläläinen Jenni Tallgren ei ui kesäisin, sillä vedet ovat hänestä silloin liian lämpimiä.

Toiminta Kaupunginkirkossa jatkuu loppukesään. Häävarauksiakin voi tehdä vielä kesä- ja heinäkuulle.

Erkki Vuokilan työ vaatii oveluutta. ”Koskaan ei voi tietää, millainen ristikko seuraavaksi on tulossa.”

Jos olet käynyt kirkossa 2. adventtisunnuntaina, olet ehkä huomannut, että liturginen väri on vaihtunut 1. adventtisunnuntain ilon, kiitoksen ja puhtauden valkoisesta väristä katumuksen, parannuksen ja odotuksen violetiksi väriksi. Violetti väri säilyy kirkossa 2., 3. ja 4. adventtisunnuntaina. Tätä ajanjaksoa nimitetään meillä ns. pieneksi paastoksi. (Ns. suuri paasto puolestaan on keväällä pitkäperjantaita edeltävänä aikana.) Violetti väri kirkossa on hiljainen mutta näkyvä muistutus siitä, että adventin aika on itse asiassa paastonaikaa, joka päättyy jouluun. Tämä kristillinen perinne on pitkälti toista tuhatta vuotta vanha.

Adventin aika on yllätyksellistä aikaa. Odotetaan, suunnitellaan, haaveillaan, valmistellaan ja pohditaan. Takana on vaihtelevan raskas syksy, joka pimeydellään ja koleudellaan pakottaa sekin katsomaan tulevaan. Ensimmäisen adventin iloinen Hoosianna johdattelee meidät vanhan kristillisen perinteen mukaan adventtipaastoon. Jo seuraavana arkipäivänä liturginen väri muuttuu violetiksi, katumuksen ja parannuksenteon väriksi. Kirkkoalttarien kuusi loistavaa kynttilää vaihtuvat kahteen kynttilään, jotka luovat himmeää valoaan odottaen evankeliumin täyttymystä Betlehemin vaatimattomassa seimessä. Palatsit muuttuvat talliksi, kun kaikkeuden kuningas syntyy kansansa keskelle – yhdeksi meistä. Tästä Jumalan pelastussuunnitelma alkaa! Adventin aika kutsuu meidät pysähtymään hälinän keskelle. Tarkastelemaan sisintämme ja kuuntelemaan mitä asiaa Jumalalla on meille. Mitä hän haluaa sanoa tänään?

Kouvolan seurakunnassa ja seurakuntayhtymän hallintopalveluissa pitkän työuran tehnyt Kirsi Valapuro nauttii seurakuntien vapaaehtoistyöstä ja musiikkitarjonnasta.

Joulu on portti, jossa sisimmän avaaminen ydinsanomalle voi käynnistää koko elämää uudistavan prosessin.

Avuntarve ja auttamisen halu kohtaavat diakoniassa jouluna. Kouvolan seurakunta auttaa monia pienituloisia tänäkin jouluna.

Tie Betlehemiin vie katsojan ensimmäisen joulun unimaailmaan.

Suomen Lähetysseura on Tansaniassa lieventämässä ilmastonmuutokseen vaikutuksia. Kylissä muun muassa istutetaan lisää puita ja opetellaan uusia viljelymenetelmiä.

Kuusankosken seurakunnan nimikkolähetti Linda Juntunen tekee lähetystyötä ilmastonmuutoksen keskellä Tansaniassa.